Käynnit merkkimarkkinoilla Sokoksella ja S-marketissa

Tutkimusmatka Sokokselle ja S-marketiin paljasti monia tuotteita ja monia sertifikaatteja. Kävimme Joke ja Jessen kanssa tutustumassa Sokoksen meikkiosastoon ja S-marketin ruokiin. Vastaamme jopa käveli hieman hämillään oleva kaupan myyjä ja kyseli meiltä, mitä teemme, kun kuvailimme tuotteita ja tutkimme niitä. Tässä muutama kuva käynniltä, joka sai innostuksen heräämään sertifioinnista.

Miten paljon tutkittavaa löytyi sipsi- ja kahvihyllyjen välistä! Löytyi merkkejä: Reilu Kauppa, FSC...

Päärynäryhmäläisten reflektointia ilmiöprosessista

Lopun alkua?

Koitimme saada koko ryhmämme innovoimaan uusia lopputuotoksia ja siten löytää kunnollista reittiä ideasta tuotemerkiksi sekä jakamaan prosessin aikana jo kerrytettyä tietoa ja osaamista. Yrityksistämme huolimatta, emme koe tässä onnistuneemme. Pienryhmät toimivat etäällä toisistaan, emmekä saaneet muilta matkanvarrella aktiivisesti tietoa heidän oppimastaan. Jälleen kerran näyttäisi siltä, että yhteisömme ajautui toimimaan pienempinä erillisinä suljettuina yksikköinä, joissa tieto ja oppi on tarkoitettu vain heille itselleen kunnes aivan ”loppusuoralla” lyödään kaikki kortit tiskiin ja näytetään mitä on tehty. Työskentelyssä yli 20 henkilön ryhmässä luovuttiin ”hiljaisen äänen” esiin tuomisen tukemisesta ja ennemmin tukahdutettiin ideoita; sosiaalisessa toimintaympäristössämme yksilöt eivät edes uskalla tuoda esiin keskeneräisiä ajatuksia, eikä yksilöiden älyllisiä ponnistuksia nähdä mahdollisuuksina uuden tiedon ja keskintöjen luomiselle sekä koko yhteisön kehitykselle. Tämän kappaleen tehtävä on provosoida ja herättää tunteita, sekä olla rehellinen, jotta tulevissa opinnoissa voimme edetä haasteiden ylitse. Jatkoa ajatellen itsekritiikkiä tällaisten ponnistusten tueksi:

"Don't ask how you can motivate other people? That's the wrong way to think about it. Instead ask: How to create conditions within which other people will motivate themselves?" 

- Edward Deci

Sovimme ilmiön punaiseksi langaksi jo ennen ryhmien jakoa lausahduksen: ”Tutkimme jotain olemassa olevaa luodaksemme jotain omaa”. Varhain jo kävi selväksi, että tuota “jotain omaa” varten tulee selvittää mille on tarvetta ja siten luoda jotain uutta! Siihen Päärynätkin ovat asteittain syventyneet, jopa tutkivan oppimisen tapaan syklisesti. Tutkimamme kysymykset synnyttivät uusia tutkimuskysymyksiä, joita sitten jahdattiin. Kerros kerrokselta opimme sisältötavoitteesta, mutta samalla yhä enemmän oppimamme alkoi kääntyä yhteisömme toimintaa reflektoivaksi. Aivan ilmiökurssin alussa päätimme koko ryhmämme kesken, että teemme ilmiön itseämme varten. Pienryhmässä mielsimme sen kuten jo edellä mainittiinkin; opitaan hyppäämällä ilmiöpedagogiikan sisään toimimaan, koitetaan oppia sisältöaiheesta ja saada siten aitoja kokemuksia, joita lopuksi voi reflektoida.

Kollektiivisen identiteetin muutokselle voisi olla korkea aika tässä vaiheessa opintoja! Tämä muutos olisi koko ryhmän yhteinen mahdollisuus kehittyä yhteisönä turvallisempaan ja yhtenäisempään suuntaan. Ilmiöprosessin reflektointi kuuluu jokaikiselle siihen osallistuneelle yksilölle ja olemme koittaneet mahdollistaa osaltamme sen luomalla e-lomake kyselyn, jossa voi tarkastella sitä, miten ilmiöprosessissa on oppinut ja kuinka sen on kaiken kaikkiaan kokenut! Siitä kerrytetty data, kuten tähän astinenkin tuottamamme tieto ja oppimamme asiantuntijuus, on tarkoitettu jaettavaksi koko ryhmämme kesken; kuin kuilun reunasta roikkuvan ihmisen viimeinen epätoivoinen yritys kurottaa kohti pelastusta ja toivoa, että tällä kertaa käteen tarttuisi joku.

Kaiken kaikkiaan ilmiökurssi oli varsin opettavainen kokonaisuus, se opetti kaikkea sitä mitä jo ensimmäisessä postauksessa julkaistiin ja enemmän! Kunnollisuudesta tuli opittua, että oli kyse sitten mistä tahansa yrityksestä(attempt) vaatii se asiantuntijuuden kerryttämistä; ketkä vain voi omaksua ja oppia uutta tietoa ja uusia käytänteitä, näin ollen kunnollisuudessa onkin kyse siitä mihin ja miten tuota oppia lopulta käytetään; hyvään vai pahaan?

Voit kerryttää asiantuntijuutta esimerkiksi motivaatiosta, opit kuinka luoda toimintamalleja ja olosuhteita, joissa ihminen voi itse motivoitua toimimaan. Tulet kuitenkin samalla oppineeksi myös miten riistää ihmiseltä kyky motivoitua, estää hänen kolmen psykologisen perustarpeensa toteutuminen, tukahduttaa ilo hänen toiminnastaan ja evätä kyky elää hyvää elämää. Tässä kohden mukaan astuvatkin keskeiset arvosi(core values)sekä sosiaaliset ja emotionaaliset vuorovaikutustaitosi. Ne tulevat vaikuttamaan siihen kuinka käytät oppimaasi; toimitko oikein ja kunnollisesti(doing the right thing)?

Jotta muulla maailmalla olisi mahdollisuus nähdä yritystesi kunnollisuus, tulee toiminnastasi tehdä läpinäkyvää(transparency). Jos käy ilmi, ettei toimintasi vastaa keskeisimpiä arvojasi tai ettei sitä koeta kunnollisena on sinun pyrittävä muutokseen(transformation). Voit vaikkapa asettaa yrityksillesi selkeän tavoitteen, jonka hajoitat pieniin parannettaviin osa-alueisiin. Keskeisten arvojesi mukaan luot jokaiselle osa-alueelle askeleet(steps), joilla saat vähä vähältä kunnollistettua toimintaasi. Tuleekin muistaa, että toimillamme on vaikutuksia toisiin ihmisiin mikä tekee heistä hyvän palautteenanto verkoston(varification). Jos toimintasi ei ole riittävän avointa voidaan se tulkita väärin ja tämä saattaa asettaa sinut kovalle koetukselle. Yrityksesi kunnollistuvatkin muille vasta kun he näkevät sen täyttävän myös heidän keskeisiä arvojaan riittävästi.

Otetaanpa vaikka koripallon maailmanmestaruutta puolustavan Golden State Warriorsin pelaajat, jotka tällä kaudella lyövät joukkueena ja yksilötasolla NBA:n ennätyksiä. Heidän valmentajansa Steve Kerr esitteli taannoin joukkueen neljä keskeisintä arvoa: ilo, mindfulness, myötätunto ja kilpailullisuus. Niiden vaikutukset heidän yritykseensä uusia maailmanmestaruus on kaikkien nähtävillä joukkueen pelatessa illasta toiseen. Koko organisaatiosta oikein huokuu kunnollisuus. Heillä joukkue on kuin hyvinvoiva yhteisö, jossa on tilaa tunteille, koetaan virtausta, välitetään ja tuetaan toinen toisiaan ja kilpaillaan joukkueena yhteisen päämäärän saavuttamisen eteen. Ennätykset ovat vain yhteisön toiminnan sivutuotteita, joita hyvinvointi synnyttää. Tätä kaikkea on kunnollisuus.

Joakim & Jesse

P.S. Avoimuuden vuoksi; kun ilmiöopiskelusta tulee osa arkea yhteisön ja ympäristön rikastuttamalta pohjalta seuraa yksilöiden mielensisäisiä ponnistuksia:

24.02.2016

Kello jotain aamuyöllä, vihdoinkin se vierähti - nimittäin raskas huolen täyttämä kivi harteiltani! Ymmärsin nyt miksi olin ollut huonotuulinen ja poissaoleva viime päivät. Olin kantanut mukanani huolta siitä, että olin kadottanut ilmiöprojektimme suunnan; pelkäsin, etten enää ymmärtänyt minkä eteen olimme tehneet töitä, hahmottanut mitä annettavaa kullakin ryhmällä yhteiselle päämäärälle oli, saati sitten että mikä tuo päämäärä mahtoi olla? Vaan ei enää - neljän päivän pituisen urheiluputken päättyminen nilkan nyrjäytykseen ja sitä seurannut kauan kaivattu lepo, syvään uneen vaipuminen ja yllättävä “valaistuksen” kokemus. Suunta palautui minulle aivan uudenlaisena; parempana; KUNNOLLISEMPANA! Hetkeäkään ei ollut hukattavina, tähän kirkkauteen ja keveyteen oli tartuttava kuin härkää sarvista ja ratsastettava rodeossa putoamiseen saakaa, jonka jälkeen pitäisi vielä kyetä tehokkaasti reflektoimaan härän ulkomuotoa, omaa suoritusta ja maahan iskeytymisestä seurannutta orastatavaa mustelmaa takapuolessa. Parhaan suorituskykyni mukaisesti yön pimeydessä keräsin ja kirjasin ajatuksiani muistioon, hetki hetkeltä, pala palalta, ilmiöprojektimme loksahteli mielessäni kasaan. Kävi selväksi, että se oli jotain suurempaa kuin vain yhden ihmisen heikko hermoista hourailua. Ehdotus ja Nooan arkin kokoiset perustelut olisi saatettava kaikkien tietoon, yhteisesti jaettavaksi ja kehiteltäviksi.

Joakim

*****************************************************************************************

Pohdintaa kurssin rakenteellisista ongelmista

Kurssi on ollut aika raskas. Välillä on tuntunut kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Tuulimyllyillä viittaan kurssin rakenteeseen, en ryhmäläisiimme. Ryhmämme on täynnä älykkäitä ja ihania ihmisiä, joiden taidot ja tiedot sekä motivaatio saattavat valua hukkaan tälläisen kurssin puitteissa. Koen 22 hengen ryhmän yksinkertaisesti aivan liian isoksi ryhmäksi työskennellä yhdessä. Näin isossa ryhmässä saattaa syntyä jo sellaisia lieveilmiöitä, jotka eivät ole edullisia kurssimme onnistumisen kannalta. 22-hengen ryhmässä on kuluttavaa keskustella 3 kertaa viikossa vähintään 2 tuntia päivässä. Tämä johtaa ainakin omalla kohdallani siihen, etten jaksa sanoa tai kommentoida enää mitään viikon loppupuolen OTR-kerroilla. Tällöin tuntuu kuin jokainen uusi kommentti samasta aiheesta veisi hipun energiaa mennessään. Toisaalta haluamme olla demokraattisia ja keskustella asioista niin, että jokainen ryhmän jäsen olisi tyytyväinen päätökseen. Toisaalta meillä ei ole aikaa sellaiseen, sillä kurssin asettamat puitteet määräävät tekemään päätöksiä nopealla tahdilla. Toisaalta toisten kärsivällisyys ei riitä yhden asian pitkään puimiseen, jolloin osa ryhmästä katoaa oman päänsä sisään haaveilemaan, ja samalla saatetaan tehdä päätöksiä, joissa kaikki eivät ole henkisesti mukana. Tämä saa aikaan lumipalloefektin, jolloin helposti putoaa muun ryhmän kyydistä matkan varrelle työstämään tutkimuskysymystä, joka onkin jo muuttunut. Tiedän että, olemme aikuisia ihmisiä, jotka ovat vastuussa itsestään. Kuitenkin tälläinen tavoitteiden ristipaine saattaa vähentää motivaatiota niin paljon, että hyvänä opiskelijanakin on vaikea ottaa kunnon otetta kurssista enää uudelleen.

Toisena ongelmana isossa ryhmässä työskentelemisessä koen vastuun hajaantumisen. Isossa ryhmässä, jossa ei ole selkeästi määriteltyä johtajaa tai selkeitä vastuualueita, kukaan ei välttämättä ota vastuuta ilmiön loppuunviemisestä kurssin onnistumisen kannalta ratkaisevalla tavalla. Toisaalta taas demokraattisena ryhmänä ei tunnu myöskään oikeudenmukaiselta, että joku itse ottaisi tämän vastuun ilman muun ryhmän myönnytystä. Tämä aiheuttaa taas ristiriitatilanteen, joka mielestäni vaikuttaa negatiivisesti kurssin loppuunviemisen edellytyksiin. 22-hengen ryhmä mielestäni vaatisi jo selkeän johtajan, joka veisi ilmiötä eteenpäin ja pitäisi huolen siitä, että kaikille ryhmän jäsenille olisi määritelty selkeitä vastuualueita. Nyt käytössä oleva puheenjohtaja-käytöntö pitää huolen siitä, että OTR-kerralla pysytään aikataulussa, mutta ei siitä onko koko kurssi aikataulussa ja menossa oikeaan suuntaan.

Toisaalta juuri nämä rakenteelliset ongelmat ovat opettaneet minulle paljon. Olemme oppineet esimerkiksi miten tehdä paremmin päätöksiä isossa ryhmässä. Tälläisen asian eteen harvemmin joutuu pienemmässä ryhmässä, jossa päätöksenteko soljuu jouhevammin. Usein pienessä ryhmässä päätöksentekoon ei välttämättä edes kiinnitä mitään huomiota. Olen myös oppinut sietämään vellomista ja sen aikaansaamaa ahdistusta. Olen myös oppinut sen, että esimiehillä todella on paikkansa yrityksissä ja käytäntöyhteisöissä. Se lieventää ihmeellisesti ahdistusta, kun joku sanoo välillä mitä minun pitää tehdä. Autonomian ja struktuurin välille täytyy löytää ihanteellinen tasapaino, ettei innostus ja motivaatio muutu ahdistukseksi. Ja niin hassulta kuin se kuulostaakin tämä kurssi on opettanut minulle paljon siitä, mitä tekisin toisin jos olisin vastuussa ison ryhmän toiminnasta. Se jos joku on antoisa oppimiselämys, sillä kirjasta luettuna en ikinä osaisi arvata, mitä ongelmia suuressa ryhmässä voi kohdata tai mikä merkitys johtajalla on.

Rakkaudella

Julia

Virtauksen arvoselvitys

Antin ensimmäinen kirjoitus käsitteli kunnollisuutta. Siinä määriteltiin kunnollisuus yhteiskunnallisten hyveiden ja moraalin määrittämäksi toimijuudeksi. Yhteiskunnallisia hyveitä ei oltu kuitenkaan tutkittu juurikaan, jonka vuoksi niiden tutkiminen olisi vaatinut taas uuden määritelmän. Arvot ovat lähellä niin moraalia ja yhteiskunnallisia hyveitä, että lähdimme katsomaan, jos saisimme löydettyä niiden kautta tarkempaa määritelmää kunnollisuudelle. Lähteitä etsiessämme löysimme kirjastosta Klaus Helkaman Moraalipsykologia -kirjan (2009), jota Antti oli etsinyt tuloksetta kirjoittaessaan edellistä tekstiään. Selailtuamme sitä hetken päätimme perustaa tekstimme sen pohjalle.

Sosiaalipsykologisen arvotutkimuksen vallitseva teoria on Schwartzin perusarvoteoria, jossa 40 löydettyä arvoa luokitellaan kymmeneen arvotyyppiin. Nämä arvotyypit on jaettu kuviossa 1 kahteen vastamuuttujapariin: itsensä ylittäminen – itsensä korostaminen ja säilyttäminen – muutosvalmius. Taulukosta 1 voidaan päätellä arvotyypeistä tehtyjen tutkimuksten osoittavan, että itsensä ylittämisen arvot ovat tärkeämpiä kuin itsensä korostamisen arvot, niin globaalisti kuin Suomen otoksissa. (Helkama, 2009, s. 34-35, 54.)

Kuva 1

Taulukko 1

Itsensä ylittämisen arvotyypit nousivat myös Virtauksen arvoselvityksessä esiin, kun mietimme erilaisten tuotteiden elinkaarta. Erityisesti hyväntahtoisuuden ja universalismin arvotyypit olivat edustettuna meille mieluisan tuottajan arvoissa. Yhtiön sisäistä hyvinvointia korostettiin harjoituksessa. Arvoteoriassa tämänkaltainen toiminta voitaisiin sisällyttää hyväntahtoisuuteen. Suoriutumiselle, vallalle tai mielihyvälle ei annettu edes irtopisteitä harjoituksessamme.

Virtauksen ensimmäisessä arvoselvityksessä viisi pienryhmää suunnittelivat ryhmätyönä valitsemalleen tuotteelle ihanteellisen elinkaaren. Universalismin (tasa-arvo, maailmanrauha, yhteys luontoon, viisaus, luonnon ja taiteen kauneus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, laajakatseisuus sekä ympäristön suojeleminen) ja hyväntahtoisuuden arvotyypit (rehellisyys, avuliaisuus, vastuullisuus, uskollisuus ja anteeksiantavuus) (ks. liite 1) nousivat selkeästi esille ryhmien tuotoksissa. (Helkama, 2009, s. 35)

Eniten kuitenkin ryhmissä korostettiin universalismin arvotyyppejä. Keskeisiä asioita olivat ekologisuus ja ympäristövastuullisuus sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus, jotka ovat löydettävissä jokaisen ryhmän tuotoksista. Universalistiseen arvotyyppiin lukeutuvia arvoja , joita lopputuotoksissa suosittiin, olivat muun muassa pienyrittäjyys (yhteys luontoon, tasa-arvo), kotimaisuus/paikallisuus (ympäristön suojeleminen), työntekijöiden oikeuksista ja turvallisuudesta huolehtiminen (sosiaalinen oikeudenmukaisuus) sekä tasa-arvo. Hyväntahtoisuuteen lukeutuvista arvoista keskeisinä pidettiin voiton tavoittelemattomuutta (avuliaisuus), paikkaansapitävien tietojen antaminen tuotteesta (rehellisyys), vastuullisuutta ja reiluutta.

Ryhmä 1

Ryhmä 1

Ryhmä 1

Ryhmä 2

Ryhmä 3

Ryhmä 4

Toisessa arvopohjaselvityksessä halusimme selvittää Virtauksen jäsenten omia, yksilöllisiä arvoja. Muutimme tehtävänantoa niin, että jokainen saisi ideoida itse valitsemansa tuotteen elinkaaren itsenäisesti täysin omien arvojensa mukaan. Mielikuvitus oli rajana, ja korostimme tehtävänannossa sitä, ettei tuotteen tarvitse olla realistinen tai toteutettavissa oleva. Tämä siksi, että halusimme fokusoitua kunkin Virtauslaisen omaan arvomaailmaan mahdollisimman kattavasti.

Vertaillessa tuloksia ryhmien tuotoksiin ilmeni muutamia poikkeavuuksia. Itsenäisesti ja omien arvojen mukaan tehdyt tuotteet olivat innovatiivisempia ja todellisuuden rajoja rikkovampia. Mielikuvituksen käyttö ja persoonat tulivat selkeämmin esille kuin ryhmätuotoksissa. Harrastuneisuus ja vastaajien mielenkiinnon kohteet oli huomattavissa osasta vastauksia.
Esimerkkejä:

“Ehkä osa yrityksen tuotoista myös suunnataan lasten ja nuorten hyväksi (esim, lastensairaala, lastensuojelu, ilmainen ja kaikille avoin harrastustoiminta…)” (Villalanka)

“NBA pelaajat tunnetusti arvostavat kuluneempia palloja, joten tehtaillamme ja testiyksikössämme on työntekijöiden oma koripallo kenttä, jolla pelataan ja kulutetaan jokainen pallo sopivasti ennen kuin ne lähetetään NBA joukkueelle ja samalla huolehditaan työntekijöiden hyvinvoinnista.” (Koripallo)

“Valmistus luonnonmukaisin vanhoin menetelmin, jolloin yhteisöllisyys ja käsin tekeminen ja oman tuotoksen itse tekeminen tärkeässä osassa.” (Vuohenjuusto)

Toinen huomattava ero ryhmissä tuotettuihin tuotantoketjuihin verraten oli se, että itsenäisesti suunniteltujen tuotteiden elinkaarissa oli nähtävillä huomattavasti enemmän hyvinvointiin, yhteisöllisyyteen ja tunteisiin liittyviä tekijöitä. Avainsanat rakkaus, terveys, ilo ja tasa-arvo olivat sellaisia, joita oli havaittavissa suurimmasta osasta tuotoksia. Näitä ei korostettu erityisesti ryhmätuotoksissa, vaan niiden piirteet olivat löydettävissä tuotantoon, tekemiseen ja tuotteen laatuun liittyvien tekijöiden kautta.

Esimerkkejä:

“Voitaisiin vaikka pyytää Vaasankadun toisen laidan kulkijoita tuomaan korkkeja kuppilaan ja he voisivat saada pienen korvauksen tiettyä pullonkorkki määrää vastaan.” (Joulukuusenkoriste)

“Tomppa tekee puuleluja omaksi ilokseen ja sukulaisten/tuttujen lapsille.” (Puunukke)

“Mielellään vain luonnonmukaisia ainesosia kaikkee kookosta ja muuta ihanaa, hyvä tuoksu ja väri olisi nudehko.” (Huulirasva)

Loppupäätelmänä voidaan kuitenkin todeta, että sekä universalismin että hyväntahtoisuuden arvotyypit olivat edustettuina sekä yksilö- että ryhmäharjoitteessa Virtauksen arvopohjaselvityksissä. Ekologisuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, työntekijöiden eduista huolehtiminen, reiluus, yhteinen hyvä, kotimaisuus, eettisyys ja turvallisuus ovat toistuvia teemoja, joiden ympärille voisi alkaa rakentaa koko Virtauksen yhteistä kuvaa ihanteellisesta tuotteen elinkaaresta.

Arvopohjaharjoituksen ja teoreettisen tutkimisen kautta voimmekin tarkentaa lopputuotoksellemme yhteistä arvopohjaa. Arvojen tulisi ponnistaa hyväntahtoisuudesta ja universalistisista arvoista (ks. taulukko 2). Suurimmiksi jatkotutkimuksen kohteiksi jäävät luottamuksen rakentaminen rehellisenä pitämäämme yritykseen ja kunnollisuuden merkin antamiseen vaadittavat tarkat kriteerit.


Rakkain terveisin,
Antti ja Hanna

liite 1

Miten jakaa asiantuntijuutta ilmiöprosessissa?

Lave & Wenger (1991) ovat nostaneet esiin asteittain syvenevän osallistumisen käsitteen. Sillä he tarkoittavat prosessia, jonka aikana opiskelijat aitoihin asiantuntijakäytäntöihin osallistumalla omaksuvat vähitellen hiljaista tietoa ja kasvavat asteittain asiantuntijayhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi (Lave & Wenger. 1991. s. 29). Hakkarainen, Lonka & Lipponen (2004, s. 129) viittaavat aikaisempiin tutkimuksiin (Lave & Wenger. 1991) todeten, että asiantuntijuuden kehitys on mahdollista vain aitoihin asiantuntija käytäntöihin osallistumalla. He jatkavat tämän pohjalta todeten, että olisi olennaista luoda sellaisia sosiaalisia rakenteita, jotka mahdollistavat opiskelijoille osallistumisen erilaisiin osaamis- tai asiantuntijayhteisöihin jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Millaisia rakenteita ja puitteita meidän yhteisössämme onnistuttiin luomaan, jotta pienryhmien kerryttämä asiantuntijuus olisi jaettavissa muille ryhmän jäsenille? Kuinka olemme onnistuneet tekemään näkyväksi sen hiljaisen tiedon, joka on implisiittisen oppimisen kautta omaksuttua?


11.02.2016

Otos ilmiöpäiväkirjasta

Ilmiöprosessin aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, että pienryhmiin jakautumisen seurauksena on kokonaiskuvan hahmottaminen välillä kadonnut. Ilmiöprosessi ryhmän yhteisenä päämääränä siis tuntuu välillä katoavan toiminnan taustalta. Onko ilmiö koko ryhmän yhteinen prosessi, vaikka se tuntuu usein hajoavan pienryhmätyöskentelyksi. Miten siis onnistutaan pitämään paketti kasassa, jotta ryhmät eivät hajaudu liikaa omille teilleen ja ala tukimaan ns. omaa ilmiötä. Ilmiölähtöisen oppimisen vaikeutena näyttää siis olevan suuren ryhmän asiantuntijuuden tuominen ryhmän yhteiseksi pääomaksi.

Jesse Martin


Pienryhmien jakautumisesta saakka asetimme yhdeksi tavoitteeksemme innovoida keinoja, joilla saisimme jaettua muille ryhmämme jäsenille kerryttämäämme tietovarantoa. Kehittelimme leikkimielisesti erilaisia pedagogisia sovelluksia: innovointi-harjoituksen ja arvoselvityksen ryhmissä toteutettavaksi sekä arvoselvityksen itsenäiseksi yksilötehtäväksi. Leikkimieliset harjoitukset rakentuivat oppimamme, kokemamme ja tekemiemme havaintojen inspiroimina.

Arvo -sovellukset

Ryhmän arvoselvitys oli oma tuotoksemme, joka syntyi leikillä ja kuin vahingossa. Pallottelimme huvittuneina lähdekirjallisuudessa(Poynton. 2015. s. 19-21) esiin tullutta “doing the right thing”-konseptia, kunnes huomasimme, että siinähän olikin pedagogista ainesta harjoitukseksi asti. Itsenäinen arvoselvitys oli ulkopuolisen asiantuntijan suunnittelema ja toteutettu yritysmaailmassa. Arvopohja käsitteenä koettiin hyvin abstraktiksi ja sen esiintuominen nähtiin vaikeana. Kehittelemiemme arvo -sovellusten tavoitteena oli tehdä läpinäkyviksi niitä asioita, joita Virtauksessa pidetään arvokkaina. Leikkimielisten ja toiminnallisten tuokioiden avulla voitaisiin näin lähestyä abstraktia käsitettä matalammalla kynnyksellä, saaden tietää mitä yhteisössämme koetaan tärkeäksi.

Innovointi -sovellus

Innovointi harjoitteet saivat alkunsa niinikään lähdekirjallisuuden(Poynton. 2015. s. 34-37) “That’s not who we are!” -lausahduksesta. Todellisuuteen pohjaavien esimerkkien ja ongelmaratkaisutilanteiden pääasiallinen tehtävä oli luoda puitteet pienryhmätyöskentelylle, jossa opiskelijat pääsisivät jakamaan ilmiöprosessimme aikana syntynyttä asiantuntijuutta ja innovoida uutta. Koitimme luoda autenttisia tilanteita ja välineitä ryhmämme jäsenten oman ajattelun ja toimijuuden kehittämiselle. Seuraavaksi esittelemme tämän sovelluksen harjoitteet ja niiden taustalle rakentuneita tavoitteita, sekä sitä hiljaista tietoa, jota koitimme niiden avulla välittää.

Tiedonluomiseen liittyvät kokeilumme; pedagogiset sovelluksemme, olivat opetuskokeiluja, joiden avulla koitimme muuttaa yhteisömme normaalia “kokoustamis” tomintaa (ks.Hakkarainen, Lonka, Lipponen. 2008. s. 23). Innovointi harjoitukset jaettiin kolmen ryhmän kesken, joista yksi jaettiin paperisena ja kahden esitettiin tulleen ulkopuolisilta blogin lukijoilta, jotka lähestyivät ryhmäämme avuinpyynnöin kommentteina blogissamme. Todellisuudessa ne olivat meidän kehittelemiämme ongelmanratkaisutehtäviä.

Harjoitus 1: ScanCom

Olimme useisiin asiantuntijoihin yhteydessä ilmiö-kurssin aikana; Scott Poyntoniin - ScanComiin - FSC-sertifiointi järjestöön. Heidän kanssaan käymämme kirjeenvaihdon ja vierailun innoittamana syntyi tositapahtumiin perustuva tarina. Sen tavoitteena oli saattaa ryhmämme miettimään yrityksen toiminnan muuttamista ulkoisen versus sisäisen motivaation toimesta; lähteekö muutos “kunnolliselle toiminnalle” yrityksen sisältä vai koitetaanko tyydyttää toisten käsitystä “kunnollisuudesta”. Välitimme tarinan pienryhmälle kirjekuorissa ja sähköpostiviestin muodossa. Tehtävänanto oli hyvin avoin ja reflektioon tukeutuva. Tarinan tarkoitus oli implisiittisesti opettaa miten vastoinkäymiset voi kohdata nähden ne mahdollisuuksina, miten toiminnan läpinäkyvyys on suuri hyve yrityksen luotettavuuden kannalta ja mitä arvojen selvittäminen sekä selkeyttäminen voi antaa yritykselle, joka on valmis kohtaamaan muuttuvan maailman sille asettamia haasteita!

Olemme kääntäneet oheisen sähköpostiviestin englannin kieleltä suomen kielelle. Autenttisuuden säilyttämiseksi käännöksemme saattaa yhä sisältää kielioppivirheitä. Tehtävänänne pienryhmässä on lukea viesti…

Hyvä Virtaus,

saimme vastikään sähköpostia Scott Poyntonilta, Tropical Forest Trust:n toimitusjohtajalta. Olemme tehneet paljon merkityksellistä yhteistyötä hänen järjestönsä kanssa ja aika-ajoin käymme kirjeenvaihtoa. Scott kertoi minulle, että teidän opiskeluryhmänne Helsingin yliopistolla suorittaa eräänlaista ilmiö-projektia! Ymmärtääkseni olette tutustuneet sertifiointiin, maker-kulttuuriin, yhteisöllisyyteen ja koitatte selvittää mitä kunnollisuus on. Me ScanComilla, Tanskalaisessa puutarhakaluste yrityksessä, haluaisimme jakaa tarinamme; kokemuksia ja haasteita, joita yhtiömme on kohdannut, teidän ja tulevien sukupolvien kanssa.

ScanCom aloitti toimintansa Vietnamissa vuonna 1995, jolloin ei vielä ollut minkäänlaisia vaatimuksia, ohjenuoria tai lakeja, jotka olisivat ohjanneet metsäalaa ja puutuotteiden tuotantoa. Yrityksemme toimi kauppayhtiönä, joka osti huonekaluja pienemmiltä Vietnamilaisilta tehtailta. Tänä päivänä meillä on toimipisteitä Tanskan pääkonttorin ohella Saksassa, Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Vietnamissa, alkutuotantoa Vietnamin lisäksi Brasiliassa ja Indonesiassa; matka kohti alamme huippua ei kuitenkaan ole ollut yhtä (ns.) ruusuilla tanssimista.

Vuonna 1998 Iso-Britannialainen kansalaisjärjestö nimeltään “Global Witness” raportoi kahdesta aiheesta. Timantti kaupankäynnistä Angolassa ja Vietnamin puutarhakaluste alaan liittyvästä laittomasta puiden hakkuista Kambodzassa. Laittomien puiden hakkuiden harjoittajat osoittivat ympäristön riiston lisäksi rikkeitä ihmisoikeuksien väärinkäytöksiä. Yrityksemme oli yksi monista Eurooppalaisista jälleenmyyjistä ja vähittäiskauppiaista, jotka raportin mukaan oli Vietnamilaisten tehtaittensa kautta kytköksissä laittomaan hakkuuseen. Raportti levisi kansainvälisessä mediassa ja siitä uutisoitiin monissa maissa, mikä nosti monen jälleenmyyjän toiminnan huonossa valossa esiin. Niin kävi myös meille.

Huono maine ajaa kuilun partaalle, mutta yrityksessämme se loi tarpeen ja käynnisti muutoksen. Laiton metsänhakkuu ei ollut arvojamme vastaavaa toimintaa ja avasimme keskustelun monien asiakkaidemme kanssa. Avoin keskustelu koski mahdollisia haitallisia seurauksia ja haki niihin erilaisia vaihtoehtoja. Sen keskiössä toimivat ympäristöarvomme, joihin laiton hakkuu ja puukato ei kuulu. Keskustelun seurauksena ScanComissa päätimme valmistautua muuttamaan omaa alaamme. Aioimme tehdä sen yhteistyössä metsäalan järjestöjen, tehtaiden ja kaikkien asiakkaiden kanssa tavoitteenamme muuttaa koko alaa parempaan.

Se olikin helpommin sanottu kuin tehty! Osaksi olimme onnekkaita, että epäkohtien tultua ilmi emme koittaneet kätkeä niitä vaan avasimme keskustelun niiden ratkaisemiseksi ja hyväksyimme sen tosiasian, että alamme ja oma yrityksemme ei siihen saakka ollut huomioinut luonnonvarojen käytön eettistä tai ekologista puolta kunnolla. Luonnonvarojen viisaan käytön lisäksi arvostamme tuotteidemme designin houkuttelevuutta, korkean luokan laatua, sosiaalista vastuullisuutta yhdistettynä tarkkaan toimitus suunnitteluun ja kilpailukykyisiin hintoihin. Suurimmaksi osaksi kovalla työllä, puhtaalla päättäväisyydellä ja suurilla sijoituksilla saavutimme arvojemme mukaiset tavoitteet huomattavasti aiemmin kuin olimme arvioineet.

Valmistelimme ympäristöpoliittisen linjauksemme, joka selkeästi esitteli arvomme ja kertoi siitä keitä oikein olemme. Näin tulimme kieltäneeksi laittoman puun käytön kaikista tuotteistamme. Halusimme nimittäin tietää tasan tarkalleen mistä käyttämämme puu on peräisin ja halusimme sen olevan arvojemme vastaista. Tämä johti siihen, että meidän tuli löytää uusia toimittajia, sillä vanhat eivät olleet valmiita muuttamaan tapojaan. Löysimme FSC-sertifioitua eukalyptuspuuta Solomonsaarilta ja aloimme tehdä heidän kanssaan kauppaa. Useiden neuvottelujen päätteeksi onnistuimme houkuttelemaan kolme tehdasta mukaan uudistettuun toimintaamme. Samalla tulimme asettaneeksi alallemme uuden riman kunnolliselle toiminnalle.

Olemme ylpeitä siitä, että olemme saaneet olla osa alamme ammattimaistamista, kehittäneet metsien hoitoa ja siten myös maailmaa parempaan suuntaan. Tänä päivänä liikevaihtomme on elinvoimaista ja mottomme on: “Doing Business the right way”. Onnistuimme luomaan toiminnastamme 100% kestävää. Saamme asiakkailtamme hyvää palautetta toiminnastamme ja käyttämistämme materiaaleista sekä alkutuotannon menetelmistä.

Voisiko tarinallamme olla annettavaa muille aloille, joissa suuret, laittomien puunhakkuiden kaltaiset, ongelmat ovat yhä realiteetti? Voisitteko suunnitella konseptin, jonka avulla yritys kuin yritys, alalla kuin alalla voi kohdata ekologiset ja epäeettiset haasteensa? Mitä käytäntöyhteisöltä vaaditaan, jotta se voisi toimia kunnollisuuden eteen?

ScanCom, Tanska

...keskustella lukemastanne ja valmistautua esittämään valitsemallanne tavalla reflektiossa nousseita aatteita ja/tai tarina muille.

Harjoitus 2: Jenni

Harjoitukseen vaikutti kaikkein eniten Päärynät- pienryhmässä vietetty aika, jossa käymämme keskustelut, jaetut kokemukset ja tiedot mahdollistivat tämän tapauksen synnyn. Arvoimme hetken sen välillä, että mihin kohtaan tuotantoketjua haluamme luoda ongelmallisen tilanteen. Päädyimme luomaan todelliselle pohjalle kuvitteellisen ongelman, joka keskittyi yrityksen “sisäisen” työyhteisön ongelmiin. Nuo ongelmat vastasivat reflektiotamme yliopistomaailman kulisseissa tapahtuvasta yhteishenkisyyden uupumisesta ja tavoitteenamme oli ns. lätkäistä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Koimme, että tämän tehtävän puitteissa toisilla pienryhmillä, Lakoilla ja Mustikoilla olisi erinomainen tilaisuus jakaa kerrytettyä asiantuntijuuttaan maker-kulttuurista ja rajoja koettelevista(eng. ground breaking) työyhteisöistä, kunnollisesta vuorovaikutuksesta ja ryhmässä toimimisesta sekä motivaatiosta ja motivoinnista.



(Tehtävänanto blogissamme)

Harjoite 3: Eduardo

Tehtävän keskiöön nousivat löydökset useiden sertifiointien “kunnottomuudesta”. Standardit asettavat tietyn riman, joka pyritään ylittämään keinoja kaihtamatta. Sertifioinnit eivät ole aukottomia ja kohtasimmekin tapauksia, joissa sertifiointi on ollut ainoastaan näennäinen ratkaisu todellisiin ongelmiin. Tavoitteena oli hahmottaa opiskelijoille sitä dilemmaa, jota sertifiointi itsessään ylläpitää. Halusimme tehtävän avulla implisiittisesti välittää kaikkea edellä mainittua ja lisäksi tuoda esiin ajatuksen siitä, ettei sertifiointi yksinään takaa “kunnollisuutta”. Esimerkiksi: Suomessakin myydään mantelimaitoa pahvisissa pakkauksissa, joissa selkeästi esitellään sen olevan FSC-sertifioidusta tuotantoketjusta. Pahvisen pakkauksen sisäpinta on kuitenkin “vuorattu” materiaalilla, jonka takia pakkausta ei sovi lajitella pahvinkeräykseen, vaan se tulee “hävittää” sekajätteen mukana. Sertifioinnit, vaikka kuinka loppuunsa hiotut ja päivitys hakuiset, eivät ole lopullinen ja riittävän kattava saati sitten adaptiivinen ratkaisu muuttuvan maailman sille esittämiin haasteisiin.



(Tehtävänanto blogissamme)

Pientyöryhmän pohdintoja:

"Mielestämme tehtaan omistajan havaintoihin tehtaan epäkohdista tuli tarttua välittömästi. Oli helpottavaa kuulla, että nimenomaan tehtaan omistaja oli tyytymätön yrityksen epäkohtiin, sillä tavallisella työntekijällä olisi ollut vähemmän vaikutusvaltaa yrityksen alihankkijoiden suhteen. Mielestämme tehtaan omistajan tulisi esitellä johtoryhmälle yrityksen arvot ja osoittaa niiden ristiriitaisuus konkreettisten esimerkkien avulla yrityksen toiminnasta. Tämän jälkeen heidän tulisi tehdä selvitys nykyisistä alihankkijoistaan ja vaihtaa eläinkokeita käyttävät alihankkijat eläinkoe-vapaisiin tuottajiin. Tulevaisuudessa tehtaan omistajan on itse myös auditoitava tehtaan toimintaa ilmoittamatta auditointipäivää tehtaan työntekijöille virallisen ulkopuolisen tahon lisäksi. Näin myös yritys huolehtii tuotteensa eettisyydestä ja on sertifikaattinsa arvoinen."

Loppuyhteenveto

Jokaisessa innovointi-harjoituksessa oli kaikille yhteisiä piirteitä: tapausten toimijat ovat halunneet muuttaa toimintaansa niin, että yksinkertaisesti tekisivät oikein. Koimme, että halu toimia oikein, sen tuominen julki ja muutoksen ajaminen ovat jo itsessään kunnollisuutta(eng. to do the right thing). Esimerkkitapauksissa yritysten ja yhtiöiden toimintaa oli jollain keinolla tehty läpinäkyvämmäksi ja selvitetty itselle tai yritykselle tärkeinä pidetyt arvot. Avunpyynnöt koskivat keinojen ja ratkaisujen innovointia sekä sitä kuinka kohdata edessä oleva uusi haaste tai ongelma.

Asiantuntijuuden jakaminen ei ole helppoa, mutta halusimme yrittää luoda sovelluksia, jotka toisivat yhteisömme voimavaroja ja tietovarantoa jakoon prosessin edistämiseksi (ks. Hakkarainen, Lonka, Lipponen. 2008. s.302). Case-tehtävä asettelu on pääaineellemme kasvatuspsykologialle hyvin ominainen työtapa. Sen avoin tehtävänanto tarjoaa vastauksiin luovaa liikkumavaraa. Koimme myös, että tällainen tapa tarjoaisi ilmiö-projektin ohjaajalle mahdollisuuden prosessin ja sen aikana opitun arvioinnille.

Ongelmanratkaisutehtävissä mahdollistuu opitun tiedon rakentava soveltaminen. Tuon tiedon ollessa innovatiivisen tietoyhteisön tarkastelun kohteena se edelleen rikastuu ja kehittyy. Rutiiniasiantuntijuus perustuu ajatukseen, jossa ratkaistaan tuttuja jo kohdattuja ongelmia. Ongelmaratkaisutehtävien avulla

pyrimme rutiiniasiantuntijuudesta kohti adaptiivista asiantuntijuutta, jossa opiskelijat työskentelisivät sellaisten uusien ongelmien kanssa joihin ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. (ks. Tutkiva oppiminen ja sisällöt - Kai Hakkarainen)

Ylläpitämältämme oppimisympäristöltä ja yhteisöltämme vaaditaan identiteetin muutosta, jotta adaptiivinen asiantuntijuus mahdollistuisi, voimaantuisimme luomaan uutta tietoa, innovaatioita ja keksintöjä sekä, että ryhmän yksilöt voisivat tuntea tulevansa hyväksytyksi omina itseinään Virtauksessa.

Joakim & Jesse

Lähteet:

Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. (2008) Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. 6.-8. painos. Helsinki: WSOY

Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. (2004) Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Helsinki: WSOY.

Lave, J. & Wenger, E. (1991) Situated learning: legitimate peripheral participation. Cambridge: Cambridge University Press

Poynton, S. (2015) Beyond certification. Oxford, UK: Dō Sustainability.

"Tutkiva oppimenen ja sisällöt - Kai Hakkarainen" https://www.youtube.com/watch?v=5flcatjtdas Viitattu 27.02.2016

Kuluttajien ja symbolien välinen suhde

Virtauksella on ollut toiveena saada tehtyä oma kunnollisuuden sertifikaatti ilmiökurssimme lopputuotoksena. Toistaiseksi kysymysmerkkinä on, että millaiset kriteerit sen saamiseen laadittaisiin, kelle sen voisi myöntää ja miltä sertifikaattimme logo tulisi näyttämään. Käsitämme, että sertifikaatin logon tarkoituksena on, että kuluttaja sitä vilkaisemalla saa heti tietoa tai ainakin mielikuvia siitä, millainen tuote on kyseessä. Tuotemerkin ja sen logon avulla pyritään erottamaan tuote kilpailijoista. Oletamme, että sertifikaatti voi mahdollisesti jopa parantaa tuotteen myyntiä. Päätimme syventyä syvemmälle aiheeseen ja selvittää, onko logon symboliikalla (muodot, värit jne.) vaikutusta kuluttajan ostopäätöksiin. Ehkä sitten osaisimme suunnitella Virtauksen sertifikaatin logosta mahdollisimman hyvän ja tarkoituksenmukaisen? Voidaanko logojen symboliikalla ylipäätään vaikuttaa kuluttajiin?

Symbolit 

Symbolinen merkki kertoo kohteestaan. Yhteys merkin ja symbolin välillä on konventionaalinen, se perustuu tapaan, sopimukseen tai sääntöihin. Symbolissa merkin ja objektin välillä on sopimuksenvarainen suhde (Pierce 1998, 17-19 [MS595]). Semantiikassa eli merkitysopissa käytetyssä merkityksessä symboli on sana, aate, asia, mielikuva tai kuva, joka liittää yhteen kaksi tai useamman asian (https://fi.wikipedia.org/wiki/Symboli. 24.2.2015).

Mihin tarvitsemme erilaisia merkkejä, tunnistettavia muotoja, symboleja, tuotemerkkejä? Tuhannet visuaaliset viestit kilpailevat huomiostamme päivän aikana. Päivän mittaan saatamme vastaanottaa jopa 3000 visuaalista viestiä (HS 22.7.2001). Vastaavasti keskiverto amerikkalainen altistuu päivän aikana noin 1800 mainosviestille, mutta rekisteröi niistä ainoastaan kaksitoista (Castells 1996,334). Kilpailu lyhytkestoisen muistimme kapasiteetistä on valtavaa. Visuaalisen identiteetin avulla sanoma voidaan juurruttaa nopeammin ja tehokkaammin mieleemme, sillä on merkittävä rooli sanoman lähettämisessä (Mollenrup 1997,46). Visuaaliset symbolit ovat huomattavasti helpommin ja nopeammin hahmotettavissa kuin teksti (Mollenrup 1997,46). Symbolien avulla voidaan luoda voimakkaat mielleyhtymät tuotteen persoonallisuudesta (Putkinen 2002).  

Sertifikaattien logojen symboliikasta

Pohdimme Päärynät-pienryhmässämme ennakkokäsityksiämme siitä, onko sertifikaattien logoilla vaikutusta ostopäätöksiimme. Osittain ainakin näytti olevan. Monet meistä valitsevat sertifioidun tuotteen tarkoituksella ja tietoisesti. Useat meistä totesivat, että sertifikaatit joissa on suomenlippu-symboli (esimerkiksi Avainlippu) vaikuttavat luotettavilta ja lisäksi halutaan tukea kotimaisuutta, joten kyseiset tuotteet napataan ostoskoriin useammin. Kauhistuimme, kun kävimme tutkimassa Avainlipun standardeja ja huomasimme, ettei raaka-aineiden tulekaan olla suomalaisia kuin tietyn prosenttimäärän verran (http://suomalainentyo.fi/yrityksille/avainlippu/avainlipun-saannot/ 25.2.2015). Tuli melkeinpä petetty olo, kun tajusimme miten harhaanjohtavia symbolit voivat olla! 

Keskustelimme pienryhmässämme myös värien merkityksestä: vihreä väri on iskostunut ryhmämme jäseniemme joukossa symboloimaan luomu- tai ekotuotetta. Tästä virisi keskustelu McDonaldsin logosta, jossa on nykyään punaisen sijasta vihreä tausta: koittaako mäkkäri kiillottaa imagoaan ja tuottaa mielikuvia ekologisuudesta tämän värivalinnan avulla? Nykyään puhutaan yritysten tekemästä “viherpesusta”, eli kun yritys käyttää paljon aikaa ja varoja mainostaakseen ekologisuuttaan, mutta ei tee todellisia tekoja esim. päästöjen vähentämiseksi (http://greenwashingindex.com/about-greenwashing/#what 23.02.16).

Merkeistä erityisesti symbolit perustuvat aina ihmiseen luomiin ja omaksumiin kulttuurin ja sosiaalisiin koodeihin (Mick 1986, 201). Myös sertifikaatit ovat ihmisen luomia symboleja, joista ainakin osa tunnistetaan universaalisti (Anttila 2006, 367–368). Visuaalinen merkki perustuu analogiselle eli vastaavuuspäättelylle ja esimerkiksi kukkaa esittävä kuva tunnistetaan kukaksi kielestä ja kulttuurista riippumatta (Anttila 2006, 367–368). Uskomme, että tämän takia esim. ympäristömerkeissä toistuvat samat luontoon liittyvät kuviot ja vihreäsävyiset värit. Ne on helppo assosioida kuvaamaan samaa asiaa. 

Aisteihin vetoavassa markkinoinnissa sovelletaan usein aistimuksia ja käsityksiä muun muassa kuluttajan tunteisiin ja mieltymyksiin (Krishna 2012, 334–335). Aistit synnyttävät kognitioita ja edelleen tunteita (Krishna 2012, 334–335). Monissa sertifikaateissa käytetäänkin tunteisiin vetoavia symboleita, kuten esimerkiksi Rainforest alliancen merkissä on pieni suloinen sammakko ja Joutsenmerkissä Suomen kansallislintu joutsen. Nämä saattavat vaikuttaa kuluttajan päätöksiin alitajuntaisesti. 

Kuten totesimme aiemmin, monet valitsevat setifioidun tuotteen tietoisesti. Jäimme kuitenkin pohtimaan, valitaanko sertifioitu tuote usein vain siksi, koska nähdään jokin tuttu merkki tai symboli ja informaatiotulvan seurauksena turvaudumme siihen?

Harmiksemme emme löytäneet suoraa tutkimusta juuri sertifikaattien symbolien vaikutuksesta kuluttajiin. Olisimme myös toivoneet löytävämme lähteitä jotka pureutuvat aiheeseen tarkemmin: esimerkiksi miten eri värit vaikuttavat alitajuntaisesti ostopäätökseen tai fiilikseen kyseisestä tuotteesta, tai onko joitakin tiettyjä symboleja tai muotoja jotka vetoavat meihin. 

Lähteet

Putkinen Pekka, 2002: Pro logo, tuotemerkki ei ole brändi. Pro gradu- tutkielma. Tampereen yliopisto.

Kaisa Harjunen, 2014: Kuvallinen markkinointi sosiaalisessa mediassa, semioottinen analyysi.Pro gradu- tutkielma. Tampereen yliopisto. 

http://greenwashingindex.com/about-greenwashing/#what (23.02.2016)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Symboli (24.2.2015)

http://suomalainentyo.fi/tietoa-meista/saannot/ (24.2.2015)

Jälkikirjoitus - meidän fiiliksiä

Tämän blogipostauksen kuluttajien ja symbolien välisestä suhteesta oli tarkoitus olla hiotumpi. Olemme olleet todella innoissamme tästä aiheesta, koimme omistajuutta siihen ja pystyvyyden tunteemme oli korkealla. Kuitenkin juuri ennen postauksen julkaisuajankohtaa ilmiökurssimme koki suunnanvaihdoksen: esitettiin, ettei kurssin lopputuotoksena olisikaan Virtauksen kunnollisuuden sertifikaatti. 

Tämä herätti meissä, Lindassa ja Vilmassa, suuria pettymyksen ja turhautumisen tunteita. Meidän postauksemme, tiedon keruumme ja toimintamme ilmiön merkeissä oli kokoajan tähdännyt kuvitteellisen sertifikaatin luomiseen. Nyt menetimme otteen koko ilmiöstä. Ehdotus herätti meissä paljon kysymyksiä. Olemmeko tehneet turhaa työtä koko ajan? Kiinnostaako kumpaakaan edes etsiä tietoa aiheesta enää? Miksi edes julkaista tämä uusi postaus jos koko sertifikaattia ei tule? 

Kuitenkin, suuunnanmuutokset ja epävarmuus tulevasta kuuluvat  ilmiöprosessiin, eikä se välttämättä aina ole huono asia. Uusi ehdotus lopputuotoksesta kuulosti toimivalta. Uskomme tämänkin muutoksen vievän meitä kohti lopullista päämäärää. Halusimme kuitenkin tuoda tapahtuneen esille jotta blogiin välittyisi aitoa ilmiöprosessiin liittyvää tunteiden kirjoa. Saa nähdä, millaiseen lopputuotokseen päädymme. Pysykää siis kuulolla! Jännityksellä loppupaneelia odottaen,

Vilma & Linda

"Muuta maailmaa ostos kerrallaan”, vai muuttuuko maailma sittenkään? Tapaustutkimus Reilusta kaupasta

On hyvä huomioida, että reilua kauppaa on kahdenlaista, reilun kaupan liikkeestä lähtenyt laajalti tunnettu vastuullisen kaupan sertifiointijärjestelmä Reilu kauppa (FLO) ja Reilun kaupan merkki sekä reilu kauppa pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna, joka viittaa toiseen reilun kaupan liikkeestä lähtöisin olevaan vähemmän tunnettuun järjestöön WFTO:hon. (Leppäkorpi 2012 s.11) Keskitymme tarkastelemaan tekstissämme Reilun kaupan sertifiointjärjestelmää (Fairtrade Labelling Organizations / Fairtrade International).

Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä puuttuu maailmankaupan ongelmiin kaupallisen yhteistyön avulla. Kriteerit asettaa Fairtrade International. Reilun kaupan sertifikaatilla on laaja kriteeristö, joka vaihtelee tuotteittain. Järjestelmässä on luotu omat kriteerit perhetuottajille ja palkkatyövoimaa käyttäville suurtiloille. Reilun kaupan tunnetuimmat kriteerit koskevat työntekijöiden oikeuksia, kuten viljelijöille ja suurtilojen työntekijöille maksettavia korvauksia ja työoloja sekä ympäristöä. (“Miten Reilu kauppa toimii”. Reilun kaupan sivusto. http://www.reilukauppa.fi/meista/miten-reilu-kauppa-toimii/.)

Reilu kauppa takaa sen, että kehitysmaiden työntekijät ja viljelijät voivat tulla toimeen omalla työllään. Työstä maksetaan työntekijälle vähintään takuuhinta, mikä varmistaa työntekijän oikeuksien täyttymisen maailmanmarkkinahintojen vaihdellessa. (“Miten Reilu kauppa toimii”. Reilun kaupan sivusto. http://www.reilukauppa.fi/meista/miten-reilu-kauppa-toimii/.) Esimerkiksi Norsunluurannikolla kaakaon viljelijän on hyvin vaikea suunnitella elämäänsä kaakaon hinnan heitellessä maailmanmarkkinoilla (Leppäkorpi 2012 s.7). Takuuhinnan lisäksi työstä maksetaan lisää, joka on tarkoitettu koko yhteisöä kehittäviin hankkeisiin, kuten esimerkiksi koulujen rakentamiseen tai työntekijöiden olojen parantamiseen (“Miten Reilu kauppa toimii”. Reilun kaupan sivusto. http://www.reilukauppa.fi/meista/miten-reilu-kauppa-toimii/.).

Suurtiloilla työntekijät saavat vähintään lakien mukaista ja asteittain nousevaa palkkaa, asialliset työolot ja oikeuden liittyä ammattiyhdistykseen. Lapsityövoiman hyväksikäyttö Reilun kaupan tiloilla on kielletty. Reilun kaupan ympäristökriteereillä tähdätään ympäristön kannalta kestävään viljelyyn ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen. Puolella Reilun kaupan tuottajaorganisaatioista on luomusertifiointi. Kemikaalien käytölle on määritelty tarkat kriteerit ja geenimuunneltujen siementen ja taimien käyttö viljelyksillä on kielletty.

(“Miten Reilu kauppa toimii”. Reilun kapan sivusto. http://www.reilukauppa.fi/meista/miten-reilu-kauppa-toimii/.)

Reilun kaupan kriteerit jaotellaan minimikriteereihin ja lisäkriteereihin. Kaikkien tuottajien on täytettävä minimiehdot tiettyyn määräaikaan mennessä. Liittymisen jälkeen tuottajilta vaaditaan vuosittaista kehitystä, johon pyritään lisäkriteereiden avulla. (“Kriteerit”. Reilun kaupan sivusto. http://www.reilukauppa.fi/meista/miten-reilu-kauppa-toimii/kriteerit/.)

Reilun kaupan kriteerien valvonta

Reilun kaupan sivujen mukaan Reilussa kaupassa valvonta ja kaupankäynti on erotettu toisistaan; tuottajat ja kaupankävijät eivät itse valvo itseään vaan valvonnasta vastaa FLO-CERT-yhtiö, jolla on ISO 17065 standardi. Tämä standardi on osoitus puolueettomasta ja läpinäkyvästä toiminnasta. Tuotantotapojen lisäksi valvotaan Reilun kaupan lisien maksua ja niiden käyttöä, Reilun kaupan takuuhintaa sekä tuotteen matkaa väliportaiden kautta aina kuluttajalle asti. Valvojia kierrätetään niin, ettei sama valvoja tarkasta koko ajan samoja tuottajia. FLO-CERT-yhtiöllä on yli 100 valvojaa, joka omaan korvaamme tuntuu hieman vähäiseltä määrältä verrattuna Reilun kaupan tuottajien määrään. (Miten valvonta toimii? Reilun kaupan sivut http://www.reilukauppa.fi/valvonta/.) Kuitenkin Suomen Reilun kaupan tiedottajan Sanna Räsäsen mukaan Reilun kaupan tilojen valvonta on säännöllistä (Räsänen, henkilökohtainen tiedonanto, 3.2.2015). Sitä ei taas voi tietää, mitä hän tarkoittaa säännöllisellä. Tai entä jos tuottajat tietävät tarkastuspäivät ja korjaavat asiat vain valvontapäivän ajaksi Reilun kaupan standardien tasolle.

Jos valvonnan yhteydessä paljastuu puutteita, valvoja antaa takarajan, johon mennessä puute on pitänyt korjata. Tämän jälkeen paikka tullaan tarkastamaan uudelleen. Jos tuottaja ei ole korjannut tilannetta uuteen tarkastukseen mennessä, menettää tuottaja oikeuden myydä reilun kaupan tuotteita. Jos kyseessä on puolestaan vakava rikkomus, kuten kiellettyjen kemikaalien listalla olevien kemikaalien käyttö, tilan tai viljelijäyhteisön sertifikaatti jäädytetään. Vakavat rikkomukset ovat kuitenkin harvinaisia. (Miten valvonta toimii? Reilun kaupan sivut http://www.reilukauppa.fi/valvonta/.)

Kahvitauolla parantamassa maailmaa

“Reilu kauppa on työkalu ja polku kohti oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta, ei sen päätepiste. Reilun kaupan ei ole tarkoitus voittaa vapaakauppaa, eikä se koskaan sitä teekkään.” (Hussey 2012, 67.) Reilussa kaupassa on myös kääntöpuolensa. Reilu kauppa voi lyhyellä tähtäimellä vaikuttaa positiivisesti tuottajien taloudelliseen hyvinvointiin, mutta pitkällä aikavälillä se samaan aikaan osallistuu globaalien epätasa-arvoisten valtasuhteiden uusintamiseen. Reilun kaupan järjestelmän vallanjako muistuttaa maapallon imperialistista jakoa. Suurin osa Reilun kaupan tuottajista ovat järjestäytyneet osuuskunniksi, jonka johdosta he ovat hyvinkin kyvykkäitä tekemään yhteisiä päätöksiä, jotka vaikuttavat heidän yhteisöihinsä ja perheisiinsä. Kuitenkaan Reilun kaupan tuottajilla ei ole riittävästi mahdollisuutta vaikuttaa, kun päätetään sertifiointipolitiikasta, ja Reilun kaupan liikkeen rakenteista ja suunnasta. Reilun kaupan tuotteet tulevat myös aiemmista siirtomaista, mutta alkuperäiskansojen yhteisöjen valkoisissa siirtokuntayhteisöissä tuotettuja tuotteita tai siirtotyöläisten tuotteita ei huomioida, vaikka heidän oikeuksiaan usein poljetaan esimerkiksi Kanadassa ja Yhdysvalloissa. (Hussey 2012, 55-67.)

Reilu kauppa mainostaa itseään romantisoimalla tuottajien elämää ja Reilun kaupan vaikutusta yhteisöihin. Mainonnan avulla Reilu kauppa pyrkii siihen että, kuluttajat kokevat itsensä “tiedostaviksi” kuluttajiksi. “Tiedostava” kuluttaja voi kokea olevansa korkeammassa asemassa kuin “tiedostamaton” kuluttaja. Reilun kaupan tuotteita usein mainostetaankin maailmaa muuttavina tuotteina, ja se vetoaa kuluttajiin, jotka haluavat äänestää rahoillaan. Useat Reilun kaupan mainokset perustuvat mielikuviin primitiivisistä ihmisistä kaukaisissa eksoottisissa maissa. Tämä kahtiajako kehittyneisiin ja kehittyviin maihin edellyttää kapitalistista maailmanjärjestystä. Uusintaessaan globaalia epätasa-arvoa samalla pidetään tuottajia huonossa asemassa, joitain vain huonommassa asemassa kuin toisia. (Hussey 2012, 55-67.)

Vaikka Reilulla kaupalla on ongelmansa ovat Reilun kaupan pohjimmaiset pyrkimykset mielestämme hyviä. Reilu kauppa pyrkii välittämään luonnosta ja parantamaan viljelijöiden ja tuottajien oikeuksia, vaikka se ei aktiivisesti pyrikkään muuttamaan vallanjakoa maailmassa. Jos voimme valita Reilun kaupan ja tavallisen tuotteen välillä valitsimme Reilun kaupan, ellei toisesta tuotteesta käy esille sen pyrkimys ympäristöystävällisyyteen ja tuottajien oikeuksista välittäminen. Mielestämme on parempi tukea sellaista yritystä, joka yrittää tehdä edes jotain, kuin suuryritystä, joka ei pyri edistämään viljelijöidensä hyvinvointia. Reilun kaupan sertifikaatin valvominen on myös ulkoistettu, toisin kuin yritysten omien sertifikaattien valvominen on heidän omalla vastuullaan.

Tietenkin tästä herää kysymys emmekö voi luottaa yritysten sanaan. Ehkä isoin tähän vaikuttava tekijä on rehellisyys. Esimerkiksi ruotsalainen Oatly-yritys ei omista sertifikaatin sertifikaattia, mutta toteaa tuotteidensa kyljessä tekevänsä parhaansa ihmisten ja ympäristön hyväksi samalla myöntäen sen tosiasian ettei yritys ole täydellinen. (Oatlyn sivut http://www.oatly.com/the-oatly-way/.) Oli tämä mainostemppu tai ei, yrityksen rehellisyys on todella vetoavaa. Kahviyritys Johan & Nyström myy sekä Reilun kaupan kahvia, että Direct Trade-symbolin omaavaa kahvia. Tämä symboli takaa kahvin hankintahinnan sopimisen suoraan tuottajien kanssa, yrityksen omat säännölliset vierailut tuottajiensa tiloilla, reilun hinnan maksamisen tuottajille sekä luonnon monimuotoisuuden kunnioittamisen viljelyssä. Johan & Nyström haluaa myös pitää koko tuotantoketjunsa läpinäkyvänä. (Johan & Nyströmin sivusto, Direct trade http://johanochnystrom.se/fi/kahvimme/direct-trade/.) Vaikka Johan & Nyström on suhteellisen pieni yritys ja keskittyy vain kahviin, voisi isommiltakin yrityksiltä vaatia tämänkaltaista läpinäkyvyyttä ja läheistä suhdetta tuottajiinsa.

Nea Nasib & Julia Kasurinen

Lähteet:

Leppäkorpi, M. 2012. Reilu meininki. Teoksessa Ehrsted, J & Leppäkorpi, M. (toim.) Reilumman kaupan jäljillä, kirjoituksia Reilusta kaupasta ja solidaarisesta vaihdosta. Helsinki: Into Kustannus Oy, 7-12.

Hussey, I. 2012. Kun Reilu kauppa maailman valloitti. Teoksessa Ehrstedt, J. & Leppäkorpi, M. (toim.) Reilumman kaupan jäljillä, kirjoituksia Reilusta kaupasta ja solidaarisesta vaihdosta. Helsinki: Into Kustannus Oy, 55-67.

Räsänen, S. 3.2.2015 Suomen Reilun kaupan tiedottaja. Viitattu 3.2.2015

Reilun kaupan sivusto http://www.reilukauppa.fi/meista/  Viitattu 3.2.2016.

Johan & Nyströmin sivusto http://johanochnystrom.se/fi/kahvimme/direct-trade/  Viitattu 15.2.2016.

Oatlyn sivusto http://www.oatly.com/the-oatly-way/  Viitattu 15.2.2016.