Aloittaessamme ilmiö-kurssin aiheen suunnittelun heittelimme ideoita ristiin rastiin. Yhteiskuntatieteiden sisältökysymystämme tutkiessamme lähdimme pohtimaan yritysten kunnollisuutta ja sitä minkälainen kunnon yritys on. Tämä sitoi yhteen pohtimamme työyhteisön vuorovaikutuksen, kriittisyyden sekä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kehityksen. Lähtisimme siis tutkimaan kunnollista yritystä. Kunnollisuuden määrittely nousi kuitenkin ongelmaksi. Minä halusin ottaa termistä selvää.
Kysyin ryhmämme ennakkokäsityksiä flingassa, jotta saisin osallistettua heitä määrittelyprosessiin. Flingaan nostettiin paljon rinnakkaiskäsitteitä, joka vahvistaa sen, että käsitteen määrittely oli erittäin tervetullut ryhmällemme. Kunnollisuuden käsitteen päättäminen tapahtui alunperin ryhmämme valtuuttamassa työryhmässä, jonka vuoksi kaikki eivät koe osallisuutta termiin. Toivottavasti tämän pienimuotoisen tutkimukseni kautta termi selkiytyy ja se voidaan liittää myös yritykseen jouhevasti.
Kunnollisuuden määritelmää en mistään löytänyt, mutta siihen liitettävien asioiden kautta voin lähteä pohtimaan sanaa pidemmälle. Kunnollisuus on samaa sanaryhmää kunto-sanan kanssa (Berg, 2012, s. 69). Kunnossa oleminen nivoutuu yhteen termin kunta kanssa, jolla on viitattu järjestykseen, kuten valtakuntaan tai seurakuntaan (Häkkinen, 2004, s. 510). Voidaan siis olettaa kunnollisuuden käsitteen liittyvän yhteiskunnallisessa järjestyksessä olemiseen. Tämä yhteiskunnallisessa järjestyksessä oleminen pakottaa ilmiö-kurssimme aiheen tarkastelua yhteiskunnallisten hyveiden kannalta, mikäli käytämme termiä kunnollinen.
Kunto-sanaa ennen käytettiin termiä siveellinen ryhdikkyys (Helkama, 2009). Siveellinen ryhti nousi naisasiainliikkeen toimesta puheeseen. Sillä yritettiin nostaa naisen tekemää työtä arvostetummaksi äitiyskasvatuksen kautta. Siveellisen ryhdin kautta moraalius yritettiin liittää aikaisempaa vahvemmin nimenomaan naisiin. (Urponen, 2010, s. 79-86.) Moraalisuuden käsite näkyy myös Bergin (2012) artikkelissa, jossa hän viittaa Nivalan (2006) määrittelyyn kunnon kansalaisuudesta. Määrittelyssä termi liitetään kansalaishyveen käsitteeseen, jonka voidaan katsoa liittyvän hyvään kansalaisuuteen. Hyvä kansalaisuus käsittää määritelmässä sekä ajattelun että toiminnan. Moraalinen yhteiskunnan täysijäsenyys nostetaan sanan selityksessä esille. (Berg, 2012, s. 71-72.) Hyvekansalaisuuden ja siveellisen ryhdin lisäksi kunto-sanan moraalinen vivahde löytyy edelleen sanasta kunnoton (Helkama, 2009). Kunnollisuus voidaan siis nähdä vahvasti moraalisena toimintana. Yhteiskunnallisen hyveiden pohtimisen lisäksi kunnollisuuden tutkimisessa tulee olla myös moraalinen ulottuvuus.
Nämä kaksi komponenttia, moraalisuus ja yhteiskunnalliset hyveet, ovat samoja, joita nostettiin yhteiskuntatieteiden sisältökysymystä pohtiessa esiin. Haluttiin tietää esimerkiksi moraalinmukaisista yrityksistä sekä yhteiskunnallisesta teollisuuden vastuusta.
Flingaan keräämistämme ennakkokäsityksistä kunnollisuutta kohtaan rinnakkaiskäsitteet veivät suurimman huomion, joka osoittaa termin käyttöön liittyvää epävarmuutta. Uskon, että suurin pelko kunnollisuuden käsitteessä on nimenomaan yhteiskunnallisen järjestyksen noudattaminen, eli pelko kriittisyyden unohtamisesta. Tähän pelkoon vastauksen toi, ei niinkään tekstini, vaan ennakkokäsityksissä ilmenevä lause:
“(Kunnollisuus on) Yhteiskunnassa vallitsevien ihanteiden määrittelemä, minkälaisia arvoja ja minkälaista toimintaa yhteiskunnassa arvostetaan?”
Kuten käsitettä tutkiessani määrittelin, tämä yhteiskunnallisen järjestyksen noudattaminen vaatii yhteiskunnallisten hyveiden puntaroimista. Suomalainen nyky-yhteiskunta, toisin kuin siveellisen ryhdikkyyden 1920-luku, arvostaa kriittistä suhtautumista yhteiskuntaan. Se voidaan todeta esimerkiksi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 kriittisyyttä painottavalla otteella. Tällöin yhteiskunnallisessa järjestyksessä pysymiseen vaaditaan suhtautumista kriittisesti järjestelmään.
Määrittelen lopuksi löydöksieni perusteella karkeasti kunnollisuuden: Kunnollisuus on yhteiskunnallisten hyveiden ja moraalin määrittämää toimijuutta.
Berg, P. (2012) Kunnon kansalaisia kasvattamassa – vanhempien ja valmentajien näkemyksiä kodin ja urheiluseuran kasvatustehtävistä. Teoksessa Samalta viivalta 9. Valtakunnallisen kasvatusalan valintayhteistyöverkoston (VAKAVA) kirjallisen kokeen aineisto 2014. Jyväskylä: PS-kustannus
Helkama, K. (2009) Moraalipsykologia: hyvän ja pahan tällä puolen. Helsinki: Edita
Häkkinen, K. (2004) Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY
Opetushallitus. (2014) Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014
Urponen, M. (2010) Ylirajaisia suhteita. Helsinki: Yliopistopaino
Kirjoittanut: Antti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti