11.02.2016
Otos ilmiöpäiväkirjasta
Ilmiöprosessin aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, että pienryhmiin jakautumisen seurauksena on kokonaiskuvan hahmottaminen välillä kadonnut. Ilmiöprosessi ryhmän yhteisenä päämääränä siis tuntuu välillä katoavan toiminnan taustalta. Onko ilmiö koko ryhmän yhteinen prosessi, vaikka se tuntuu usein hajoavan pienryhmätyöskentelyksi. Miten siis onnistutaan pitämään paketti kasassa, jotta ryhmät eivät hajaudu liikaa omille teilleen ja ala tukimaan ns. omaa ilmiötä. Ilmiölähtöisen oppimisen vaikeutena näyttää siis olevan suuren ryhmän asiantuntijuuden tuominen ryhmän yhteiseksi pääomaksi.
Jesse Martin
Pienryhmien jakautumisesta saakka asetimme yhdeksi tavoitteeksemme innovoida keinoja, joilla saisimme jaettua muille ryhmämme jäsenille kerryttämäämme tietovarantoa. Kehittelimme leikkimielisesti erilaisia pedagogisia sovelluksia: innovointi-harjoituksen ja arvoselvityksen ryhmissä toteutettavaksi sekä arvoselvityksen itsenäiseksi yksilötehtäväksi. Leikkimieliset harjoitukset rakentuivat oppimamme, kokemamme ja tekemiemme havaintojen inspiroimina.
Arvo -sovellukset
Ryhmän arvoselvitys oli oma tuotoksemme, joka syntyi leikillä ja kuin vahingossa. Pallottelimme huvittuneina lähdekirjallisuudessa(Poynton. 2015. s. 19-21) esiin tullutta “doing the right thing”-konseptia, kunnes huomasimme, että siinähän olikin pedagogista ainesta harjoitukseksi asti. Itsenäinen arvoselvitys oli ulkopuolisen asiantuntijan suunnittelema ja toteutettu yritysmaailmassa. Arvopohja käsitteenä koettiin hyvin abstraktiksi ja sen esiintuominen nähtiin vaikeana. Kehittelemiemme arvo -sovellusten tavoitteena oli tehdä läpinäkyviksi niitä asioita, joita Virtauksessa pidetään arvokkaina. Leikkimielisten ja toiminnallisten tuokioiden avulla voitaisiin näin lähestyä abstraktia käsitettä matalammalla kynnyksellä, saaden tietää mitä yhteisössämme koetaan tärkeäksi.Innovointi -sovellus
Innovointi harjoitteet saivat alkunsa niinikään lähdekirjallisuuden(Poynton. 2015. s. 34-37) “That’s not who we are!” -lausahduksesta. Todellisuuteen pohjaavien esimerkkien ja ongelmaratkaisutilanteiden pääasiallinen tehtävä oli luoda puitteet pienryhmätyöskentelylle, jossa opiskelijat pääsisivät jakamaan ilmiöprosessimme aikana syntynyttä asiantuntijuutta ja innovoida uutta. Koitimme luoda autenttisia tilanteita ja välineitä ryhmämme jäsenten oman ajattelun ja toimijuuden kehittämiselle. Seuraavaksi esittelemme tämän sovelluksen harjoitteet ja niiden taustalle rakentuneita tavoitteita, sekä sitä hiljaista tietoa, jota koitimme niiden avulla välittää.Tiedonluomiseen liittyvät kokeilumme; pedagogiset sovelluksemme, olivat opetuskokeiluja, joiden avulla koitimme muuttaa yhteisömme normaalia “kokoustamis” tomintaa (ks.Hakkarainen, Lonka, Lipponen. 2008. s. 23). Innovointi harjoitukset jaettiin kolmen ryhmän kesken, joista yksi jaettiin paperisena ja kahden esitettiin tulleen ulkopuolisilta blogin lukijoilta, jotka lähestyivät ryhmäämme avuinpyynnöin kommentteina blogissamme. Todellisuudessa ne olivat meidän kehittelemiämme ongelmanratkaisutehtäviä.
Harjoitus 1: ScanCom
Olimme useisiin asiantuntijoihin yhteydessä ilmiö-kurssin aikana; Scott Poyntoniin - ScanComiin - FSC-sertifiointi järjestöön. Heidän kanssaan käymämme kirjeenvaihdon ja vierailun innoittamana syntyi tositapahtumiin perustuva tarina. Sen tavoitteena oli saattaa ryhmämme miettimään yrityksen toiminnan muuttamista ulkoisen versus sisäisen motivaation toimesta; lähteekö muutos “kunnolliselle toiminnalle” yrityksen sisältä vai koitetaanko tyydyttää toisten käsitystä “kunnollisuudesta”. Välitimme tarinan pienryhmälle kirjekuorissa ja sähköpostiviestin muodossa. Tehtävänanto oli hyvin avoin ja reflektioon tukeutuva. Tarinan tarkoitus oli implisiittisesti opettaa miten vastoinkäymiset voi kohdata nähden ne mahdollisuuksina, miten toiminnan läpinäkyvyys on suuri hyve yrityksen luotettavuuden kannalta ja mitä arvojen selvittäminen sekä selkeyttäminen voi antaa yritykselle, joka on valmis kohtaamaan muuttuvan maailman sille asettamia haasteita!
Olemme kääntäneet oheisen sähköpostiviestin englannin kieleltä suomen kielelle. Autenttisuuden säilyttämiseksi käännöksemme saattaa yhä sisältää kielioppivirheitä. Tehtävänänne pienryhmässä on lukea viesti…
Hyvä Virtaus,
saimme vastikään sähköpostia Scott Poyntonilta, Tropical Forest Trust:n toimitusjohtajalta. Olemme tehneet paljon merkityksellistä yhteistyötä hänen järjestönsä kanssa ja aika-ajoin käymme kirjeenvaihtoa. Scott kertoi minulle, että teidän opiskeluryhmänne Helsingin yliopistolla suorittaa eräänlaista ilmiö-projektia! Ymmärtääkseni olette tutustuneet sertifiointiin, maker-kulttuuriin, yhteisöllisyyteen ja koitatte selvittää mitä kunnollisuus on. Me ScanComilla, Tanskalaisessa puutarhakaluste yrityksessä, haluaisimme jakaa tarinamme; kokemuksia ja haasteita, joita yhtiömme on kohdannut, teidän ja tulevien sukupolvien kanssa.
ScanCom aloitti toimintansa Vietnamissa vuonna 1995, jolloin ei vielä ollut minkäänlaisia vaatimuksia, ohjenuoria tai lakeja, jotka olisivat ohjanneet metsäalaa ja puutuotteiden tuotantoa. Yrityksemme toimi kauppayhtiönä, joka osti huonekaluja pienemmiltä Vietnamilaisilta tehtailta. Tänä päivänä meillä on toimipisteitä Tanskan pääkonttorin ohella Saksassa, Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Vietnamissa, alkutuotantoa Vietnamin lisäksi Brasiliassa ja Indonesiassa; matka kohti alamme huippua ei kuitenkaan ole ollut yhtä (ns.) ruusuilla tanssimista.
Vuonna 1998 Iso-Britannialainen kansalaisjärjestö nimeltään “Global Witness” raportoi kahdesta aiheesta. Timantti kaupankäynnistä Angolassa ja Vietnamin puutarhakaluste alaan liittyvästä laittomasta puiden hakkuista Kambodzassa. Laittomien puiden hakkuiden harjoittajat osoittivat ympäristön riiston lisäksi rikkeitä ihmisoikeuksien väärinkäytöksiä. Yrityksemme oli yksi monista Eurooppalaisista jälleenmyyjistä ja vähittäiskauppiaista, jotka raportin mukaan oli Vietnamilaisten tehtaittensa kautta kytköksissä laittomaan hakkuuseen. Raportti levisi kansainvälisessä mediassa ja siitä uutisoitiin monissa maissa, mikä nosti monen jälleenmyyjän toiminnan huonossa valossa esiin. Niin kävi myös meille.
Huono maine ajaa kuilun partaalle, mutta yrityksessämme se loi tarpeen ja käynnisti muutoksen. Laiton metsänhakkuu ei ollut arvojamme vastaavaa toimintaa ja avasimme keskustelun monien asiakkaidemme kanssa. Avoin keskustelu koski mahdollisia haitallisia seurauksia ja haki niihin erilaisia vaihtoehtoja. Sen keskiössä toimivat ympäristöarvomme, joihin laiton hakkuu ja puukato ei kuulu. Keskustelun seurauksena ScanComissa päätimme valmistautua muuttamaan omaa alaamme. Aioimme tehdä sen yhteistyössä metsäalan järjestöjen, tehtaiden ja kaikkien asiakkaiden kanssa tavoitteenamme muuttaa koko alaa parempaan.
Se olikin helpommin sanottu kuin tehty! Osaksi olimme onnekkaita, että epäkohtien tultua ilmi emme koittaneet kätkeä niitä vaan avasimme keskustelun niiden ratkaisemiseksi ja hyväksyimme sen tosiasian, että alamme ja oma yrityksemme ei siihen saakka ollut huomioinut luonnonvarojen käytön eettistä tai ekologista puolta kunnolla. Luonnonvarojen viisaan käytön lisäksi arvostamme tuotteidemme designin houkuttelevuutta, korkean luokan laatua, sosiaalista vastuullisuutta yhdistettynä tarkkaan toimitus suunnitteluun ja kilpailukykyisiin hintoihin. Suurimmaksi osaksi kovalla työllä, puhtaalla päättäväisyydellä ja suurilla sijoituksilla saavutimme arvojemme mukaiset tavoitteet huomattavasti aiemmin kuin olimme arvioineet.
Valmistelimme ympäristöpoliittisen linjauksemme, joka selkeästi esitteli arvomme ja kertoi siitä keitä oikein olemme. Näin tulimme kieltäneeksi laittoman puun käytön kaikista tuotteistamme. Halusimme nimittäin tietää tasan tarkalleen mistä käyttämämme puu on peräisin ja halusimme sen olevan arvojemme vastaista. Tämä johti siihen, että meidän tuli löytää uusia toimittajia, sillä vanhat eivät olleet valmiita muuttamaan tapojaan. Löysimme FSC-sertifioitua eukalyptuspuuta Solomonsaarilta ja aloimme tehdä heidän kanssaan kauppaa. Useiden neuvottelujen päätteeksi onnistuimme houkuttelemaan kolme tehdasta mukaan uudistettuun toimintaamme. Samalla tulimme asettaneeksi alallemme uuden riman kunnolliselle toiminnalle.
Olemme ylpeitä siitä, että olemme saaneet olla osa alamme ammattimaistamista, kehittäneet metsien hoitoa ja siten myös maailmaa parempaan suuntaan. Tänä päivänä liikevaihtomme on elinvoimaista ja mottomme on: “Doing Business the right way”. Onnistuimme luomaan toiminnastamme 100% kestävää. Saamme asiakkailtamme hyvää palautetta toiminnastamme ja käyttämistämme materiaaleista sekä alkutuotannon menetelmistä.
Voisiko tarinallamme olla annettavaa muille aloille, joissa suuret, laittomien puunhakkuiden kaltaiset, ongelmat ovat yhä realiteetti? Voisitteko suunnitella konseptin, jonka avulla yritys kuin yritys, alalla kuin alalla voi kohdata ekologiset ja epäeettiset haasteensa? Mitä käytäntöyhteisöltä vaaditaan, jotta se voisi toimia kunnollisuuden eteen?
ScanCom, Tanska
...keskustella lukemastanne ja valmistautua esittämään valitsemallanne tavalla reflektiossa nousseita aatteita ja/tai tarina muille.
Harjoitus 2: Jenni
Harjoitukseen vaikutti kaikkein eniten Päärynät- pienryhmässä vietetty aika, jossa käymämme keskustelut, jaetut kokemukset ja tiedot mahdollistivat tämän tapauksen synnyn. Arvoimme hetken sen välillä, että mihin kohtaan tuotantoketjua haluamme luoda ongelmallisen tilanteen. Päädyimme luomaan todelliselle pohjalle kuvitteellisen ongelman, joka keskittyi yrityksen “sisäisen” työyhteisön ongelmiin. Nuo ongelmat vastasivat reflektiotamme yliopistomaailman kulisseissa tapahtuvasta yhteishenkisyyden uupumisesta ja tavoitteenamme oli ns. lätkäistä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Koimme, että tämän tehtävän puitteissa toisilla pienryhmillä, Lakoilla ja Mustikoilla olisi erinomainen tilaisuus jakaa kerrytettyä asiantuntijuuttaan maker-kulttuurista ja rajoja koettelevista(eng. ground breaking) työyhteisöistä, kunnollisesta vuorovaikutuksesta ja ryhmässä toimimisesta sekä motivaatiosta ja motivoinnista.
(Tehtävänanto blogissamme)
Harjoite 3: Eduardo
Tehtävän keskiöön nousivat löydökset useiden sertifiointien “kunnottomuudesta”. Standardit asettavat tietyn riman, joka pyritään ylittämään keinoja kaihtamatta. Sertifioinnit eivät ole aukottomia ja kohtasimmekin tapauksia, joissa sertifiointi on ollut ainoastaan näennäinen ratkaisu todellisiin ongelmiin. Tavoitteena oli hahmottaa opiskelijoille sitä dilemmaa, jota sertifiointi itsessään ylläpitää. Halusimme tehtävän avulla implisiittisesti välittää kaikkea edellä mainittua ja lisäksi tuoda esiin ajatuksen siitä, ettei sertifiointi yksinään takaa “kunnollisuutta”. Esimerkiksi: Suomessakin myydään mantelimaitoa pahvisissa pakkauksissa, joissa selkeästi esitellään sen olevan FSC-sertifioidusta tuotantoketjusta. Pahvisen pakkauksen sisäpinta on kuitenkin “vuorattu” materiaalilla, jonka takia pakkausta ei sovi lajitella pahvinkeräykseen, vaan se tulee “hävittää” sekajätteen mukana. Sertifioinnit, vaikka kuinka loppuunsa hiotut ja päivitys hakuiset, eivät ole lopullinen ja riittävän kattava saati sitten adaptiivinen ratkaisu muuttuvan maailman sille esittämiin haasteisiin.
(Tehtävänanto blogissamme)
Pientyöryhmän pohdintoja:
Loppuyhteenveto
Jokaisessa innovointi-harjoituksessa oli kaikille yhteisiä piirteitä: tapausten toimijat ovat halunneet muuttaa toimintaansa niin, että yksinkertaisesti tekisivät oikein. Koimme, että halu toimia oikein, sen tuominen julki ja muutoksen ajaminen ovat jo itsessään kunnollisuutta(eng. to do the right thing). Esimerkkitapauksissa yritysten ja yhtiöiden toimintaa oli jollain keinolla tehty läpinäkyvämmäksi ja selvitetty itselle tai yritykselle tärkeinä pidetyt arvot. Avunpyynnöt koskivat keinojen ja ratkaisujen innovointia sekä sitä kuinka kohdata edessä oleva uusi haaste tai ongelma.Asiantuntijuuden jakaminen ei ole helppoa, mutta halusimme yrittää luoda sovelluksia, jotka toisivat yhteisömme voimavaroja ja tietovarantoa jakoon prosessin edistämiseksi (ks. Hakkarainen, Lonka, Lipponen. 2008. s.302). Case-tehtävä asettelu on pääaineellemme kasvatuspsykologialle hyvin ominainen työtapa. Sen avoin tehtävänanto tarjoaa vastauksiin luovaa liikkumavaraa. Koimme myös, että tällainen tapa tarjoaisi ilmiö-projektin ohjaajalle mahdollisuuden prosessin ja sen aikana opitun arvioinnille.
Ongelmanratkaisutehtävissä mahdollistuu opitun tiedon rakentava soveltaminen. Tuon tiedon ollessa innovatiivisen tietoyhteisön tarkastelun kohteena se edelleen rikastuu ja kehittyy. Rutiiniasiantuntijuus perustuu ajatukseen, jossa ratkaistaan tuttuja jo kohdattuja ongelmia. Ongelmaratkaisutehtävien avulla
pyrimme rutiiniasiantuntijuudesta kohti adaptiivista asiantuntijuutta, jossa opiskelijat työskentelisivät sellaisten uusien ongelmien kanssa joihin ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. (ks. Tutkiva oppiminen ja sisällöt - Kai Hakkarainen)
Ylläpitämältämme oppimisympäristöltä ja yhteisöltämme vaaditaan identiteetin muutosta, jotta adaptiivinen asiantuntijuus mahdollistuisi, voimaantuisimme luomaan uutta tietoa, innovaatioita ja keksintöjä sekä, että ryhmän yksilöt voisivat tuntea tulevansa hyväksytyksi omina itseinään Virtauksessa.
Joakim & Jesse
Lähteet:
Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. (2008) Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. 6.-8. painos. Helsinki: WSOY
Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. (2004) Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Helsinki: WSOY.Lave, J. & Wenger, E. (1991) Situated learning: legitimate peripheral participation. Cambridge: Cambridge University Press
Poynton, S. (2015) Beyond certification. Oxford, UK: Dō Sustainability.
"Tutkiva oppimenen ja sisällöt - Kai Hakkarainen" https://www.youtube.com/watch?v=5flcatjtdas Viitattu 27.02.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti