Mitä tehdä aurinkoisena tiistai-iltapäivänä, kun kohtaat ylitsepääsemättömän tarpeen saada lisätietoa 3D-printtauksesta? Onko mielessäsi huikea keksintö tai design-esine, jonka haluisit toteuttaa ja jakaa muille? Mikä on se paikka, jossa yhdistyy avuliaat ihmiset, huipputeknologia ja innovoivan yhteisön voima?
Päätimme lähteä itse selvittämään paikan päälle kuinka tällainen yhteisö toimii. Millaisia arvoja ja millaista kunnollisuutta heidän käytänöissä on havaittavissa? Olimme alustavasti tutustuneet pienryhmämme kanssa maker-yhteisöihin ja -kulttuuriin. Päätimme ottaa kopin käytännön vierailusta kohteeseen, jossa voisimme päästä havainnoimaan ja haastattelemaan itse tekijöitä, toteuttamaan kokemuksellista oppimista, pelkän kirjasta lukemisen sijaan. Ilman kosketusta asiantuntijakulttuurin, tieto voi jäädä iralliseksi ja elottomaksi tiedoksi, jota on vaikea hyödyntää oppimistilanteen (Hakkarainen, Lonka & Lipponen, 2004, s.124). Opimmekin kaikkein voimakkaimmin asioista, joiden kautta saamme osallistua yhteisöihin, joita pidämme arvossa (mts., s.123). Alustavasti FabLabin ja maker-kulttuurin arvomaailma vaikuttaa kiehtovalta. Toivommekin siis todella, että yhteisö ottaa meidät oletusten mukaisesti vastaan ja syventää oppimiskokemustamme.
Suomen ensimmäinen, Aalto-yliopiston FabLab, sijaitsee Arabian kampuksen Media Factoryn tiloissa. FabLabeja on perustettu ympäri maailmaa. Heikki Pullo (2015) avaa pro gradu -tutkielmassaan FabLabien taustoja: ne toimivat mm. erilaisten instituutioiden kuten yliopistojen innovaatiokeskuksina (s.10). FabLab-työpajat hyödyntävät maker-kulttuurin tapaan modernia ja teknistä välineistöä. Olennaisinta näissä avoimissa työtiloissa ei kuitenkaan ole vain huipputeknologia. Yhteisö jakaa laitteisiin liittyvät oikeudet ja vastuut, mikä jo itsessään korostaa tarkoituksenmukaista yhteisöllisyyttä (Pullo, 2015, s. 39). Avointen työtilojen tulee noudattaa yhteisiä universaalisia sääntöjä (the Fab Charter), jotta ne voivat nimittää itseään FabLabiksi.
 |
| Aalto FabLabin Fab Charter löytyi heti sisäänkäynnin vierestä, kaikkien FabLabien yhteisellä logolla varustettuna |
Kun selasimme FabLabin internetsivuja ilahduimme siitä, että joka tiistai klo 12-18 oli varattu avoimille oville, jolloin kuka tahansa pystyy ilman ennakkoilmoittautumista saapua paikalle toteuttamaan omia projektejaan. FabLabin tarkoitus onkin toteuttaa maker-kulttuuriin avoimuutta ja tuoda toimintaa ja ideologiaa lähemmäs ihmisiä (Pullo, 2015, s. 36). Vain materiaalit maksavat. Jujuna on kuitenkin se, että kaikki mitä FabLabissa tehdään, on jaettua tietoa. Jokainen valmistusprosessi on julkinen ja taltioitava yhteiseen verkostoon, joka löytyy nettisivuilta. Itse tekijällä on kuitenkin oikeudet työhönsä ja kaupallisten markinnoiden hyödyntäminen on mahdollista, pienyrittäjyyttä tuetaan (Pullo, 2015, s.8) Näillä taustatiedoilla päätimme lähteä rohkeasti kohti uutta kokemusta. Kävelimme rappuset Arabiakeskuksen toiseen kerrokseen Media Factoryn tiloihin. Astuimme ovesta rauhalliseen eteisaulaan, jota värittivät omaperäiset ja innovatiiviset designhuonekalut. Maker-kulttuurin idea avoimuudesta ja jakamisesta näkyi myös Media Factoryn tiloissa. Opiskelijoiden omasta tilasta huokui Taideteollisen korkeakoulun moderni ja tyylikäs kotoisuus. Sen huoneita jakoivat läpinäkyvät lasiseinät, jotka johdattivat meitä kohti etsimäämme työpajaa.
 |
| Aalto Media Factoryn tilat ovat kuin modernin ja tiiviin poikkitieteellisen tiedeyhteisön olohuone, jossa viihtyisi pidempäänkin |
Palkittu yhdysvaltalainen päätoimittaja, kirjailija ja yrittäjä Chris Anderson toteaa kirjaansa Makers, the industrial revolution pohjatuvissa videoluennoissaan (10.4.2012, 11.10.2012), kuinka nykyistä maker-kulttuuria voidaan kutsua kolmanneksi teolliseksi vallankumoukseksi. Kaikille tuttu 1700-luvun lopun ensimmäinen teollinen vallankumous ratkaisi samalla myös monia sosiaalisia ongelmia. Samaan pyrittiin Andersonin mukaan toisen teollistumisen aikana, jolla hän viittaa 80-luvulla kiihtyneen tietotekniikan kehittymisen sijaan siihen, kuka tätä teknologiaa pääsi hyödyntämään. Nyt kaikilla oli vapaus luoda ja jakaa tietoa tietokoneen välityksellä. Tavoitteena oli demokratisoida julkaiseminen (engl. democratize publishing). Tätä seurasi nykyinen kolmas teollinen vallankumous, joka lähti yritysten innosta hyödyntää uusinta teknologiaa. Toimintaa ajavaksi voimaksi muodostui rahan sijasta aika. Lähellä, jopa samassa huoneessa toteutettu tuotteiden valmistusprosessi on joustavampaa, nopempaa, kestävämpää, innovatiivisempaa ja lähempänä markkinoita. Tämä kaikki teki tuotannosta halvempaa. Andersonin mukaan kaikki lähti kuluttajien tarpeesta saada tietoa tuotteen valmistusprosessista sekä yrityksen arvoista. Läpinäkyvyys, avoimuus ja paikallisuus näyttäytyivätkin yrityksille taloudellisesti kannattavina vaihtoehtoina.
Astuimme varovaisesti FabLabin nuolen osoittamaan työtilaan. Siellä leijaili rauhallinen puheensorina. Paikalla oli kymmenkunta ihmistä työn touhussa omiin projekteihinsa keskittyneinä, joten emme herättäneet suurempaa huomiota tullessamme sisään. Bongasimme FabLabin “hostin” Charlie Banthorpen työhuoneen keskellä sijaitsevasta lasikopista. Hän oli ohjaamassa koneiden käyttöä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijoiden projektia varten. Pyöriskelimme aikamme kuluksi oven lähettyvillä ja tutkimme hyllyä, joka notkui erilaisista maker-kulttuuriin, FabLabeihin ja moderniin teknologiaan liittyvistä kirjateoksista sekä monenlaisista mielenkiintoisista laser- ja vinyylileikkurilla, 3D-printtauksella sekä jyrsimellä valmistetuista tuotteista.
 |
| Itseopiskelumateriaalia ja FabLabin käyttäjien töitä |
Charlie tuli hetken kuluttua ulos lasisesta kopista ja tartuimme tilaisuuteen. Hän vaikutti heti ystävälliseltä ja vastaanottavalta, mutta pahoitteli meille kiirettä ja tiukkaa aikataulua. Saimme kuulla, että FabLabin virallisilla sivuilla on vanhaa informaatiota. Avoimien ovien aikaa olikin lyhennetty ja juuri päättynyt. Charlie lupautui kuitenkin antamaan meille pikaisen haastattelun ja tutustumiskierroksen. Hän kertoi, että aikaa ja resursseja ei tällä hetkellä ole. Yliopisto on leikannut FabLabin budjettia siten, että henkilökunnan ja asiantuntijoiden määrä on vähentynyt huomattavasti. Tällä hetkellä Charlie kuuluu yksin henkilökuntaan. Muut Aalto-yliopiston opiskelijat toimivat vapaaehtoisina FabLabin tiloissa. Tällöin yksittäiset henkilöt joutuvat ottamaan valtavan vastuun FabLabin toiminnan mahdollistamisesta ja ylläpitämisestä. Yliopisto on valmis panostamaan moderniin teknologiaan ja uusiin laitteisiin, mutta ne menevät helposti rikki ja tarvitsevat jonkun korjauttamaan niitä säännöllisesti. Silti osaavasta henkilökunnasta ollaan valmiita leikkaamaan. Mitä käy tiedon jakamiselle, avoimuudelle ja yhteisöllisyydelle?
 |
| Työtilat, elektroniikka-studio ja Supercellin 3D-malli pelinsä hahmosta |
Toiminnan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa nettisivujen päivittämistä, laitteiden huoltoa sekä vierailijoiden ohjausta. Kaikki nämä kärsivät, kun työntekijöistä karsitaan. Charlie totesi myös, etteivät FabLabin ideologiset tavoitteet välttämättä aina toteudu. Ihmiset eivät jää aina jakamaan oppimaansa ja varsinkin laitteiden käytössä joudutaan jatkuvasti muistutella oma-aloitteisuudesta. Toimintatavaksi onkin vaakintunut se, että kävijän tulee osoittaa kiinnostusta ja aktiivista yrittelijäisyyttä oman taitotason mukaisesti, ennen kuin koneiden käytössä saa suoranaista apua. Verkkosivuilta löytyy kuitenkin tarkat ohjeet jokaisen laitteen käytöstä.
 |
| Kaksi tapaa valmistaa sähköinen suunnitelma käytännön esineeksi: luomalla kerroksia 3D-printterillä tai poistamalla niitä jyrsimellä (keskellä) |
Kysyimme tietoa myös muista FabLabeista ja niiden toiminnasta. Charlie mainitsi Barcelonassa sijaitsevan työpajan (Green FabLab Barcelona), joka toimii osana Katalonian arkkitehtuuri-tutkimuslaitosta. Siellä on toteutettu mittavia arkkitehtuurisia projekteja luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen. FabLabin toiminta on riippuvainen rahoittajista, mikä ohjaa tietynlaiseen työntekoon ja hankkeisiin. Aalto-yliopiston FabLab sijaitsee taiteiden ja suunittelun korkeakoulun kampuksella, joten yleisimpiä projekteja ovat taide- ja designmaailmaan liittyvät työt.
FabLabit toimivat open source -ajattelun mukaisesti. Voiton tavoittelu on taka-alalla, vaikka ne tekevätkin yhteistyötä yrityssektorin ja freelancer-suunnittelijoiden kanssa. (Pullo, 2015, s.12.) Kaikilla ohjelman käsiinsä saaneilla on kuitenkin samat käyttöoikeudet (mts. s.17), joka sai meidät pohtimaan mahdollista ristiriitaa yritysmaailman ja FabLabin ideologian toteutumisen välillä? Kolmas teollinen vallankumous toi Andersonin mukaan digitaalisen valmistamisen yksilöiden tasolle. Tavoitteena on demokratisoida valmistus (engl. democratize manufacturing). Nyt kehittyneen teknologian avulla tuotteiden ja innovaatioiden valmistus on lähempänä ja yrittäjä pääsee välittömästi testaamaan keksintöään.
Kysyimme Charlielta lisätietoa FabLabeista ponnistaneita yrityksistä. Onko mahdollista säilyttää maker-kulttuurin arvot myös liikemaailmassa? Charlie mainitsi meille Aalto-yliopiston FabLabista lähtöisin olevan “Showerloop”-yrityksen, jonka kehittymismatkaa seurasi intensiivisesti myös yliopiston ulkopuoliset rahoittajat. Showerloopin ideana on kierrättää ja puhdistaa suihkun aikana käytetty vesi uudestaan käyttökelpoiseksi. Maker-kulttuurin ideologia ja arvot ovat vahvasti mukana Showerloopin toiminnassa. Heille on tulossa myyntiin DIY-pakkauksia, joita jokainen voi ostaa omaan käyttöönsä. Voidaan siis ajatella, että maker-kulttuurin tiedon jakamisen ja avoimuuden ideologia on välittynyt FabLabeihin ja sitä kautta ainakin tässä tapauksessa koko yhteisöön, innovaatioihin ja yritystoimintaan.
Kysyimme Charlielta lisätietoa FabLabeista ponnistaneita yrityksistä. Onko mahdollista säilyttää maker-kulttuurin arvot myös liikemaailmassa? Charlie mainitsi meille Aalto-yliopiston FabLabista lähtöisin olevan “Showerloop”-yrityksen, jonka kehittymismatkaa seurasi intensiivisesti myös yliopiston ulkopuoliset rahoittajat. Showerloopin ideana on kierrättää ja puhdistaa suihkun aikana käytetty vesi uudestaan käyttökelpoiseksi. Maker-kulttuurin ideologia ja arvot ovat vahvasti mukana Showerloopin toiminnassa. Heille on tulossa myyntiin DIY-pakkauksia, joita jokainen voi ostaa omaan käyttöönsä. Voidaan siis ajatella, että maker-kulttuurin tiedon jakamisen ja avoimuuden ideologia on välittynyt FabLabeihin ja sitä kautta ainakin tässä tapauksessa koko yhteisöön, innovaatioihin ja yritystoimintaan.
 |
| Aalto FabLabista löytyvä kierrätyskone sulattaa oikeanlaisen muoviroskan takaisin nauhamaiseksi käyttömateriaaliksi |
Yksi Aallon FabLabin vientituotteista on 3D-printtereiden ylijäämämuovien kierrätyslaatikko, jonka voi valmistaa missä tahansa fablabissa ja lähettää tänne, Helsingin Arabiakeskukseen. Aallon FabLabissa sijaitseva sulatuskone valmistaa roskasta uudelleenkäytettävää materiaalia. Keksintö on ratkaisu käytännön ongelmaan ja lähetyksiä on Charlien mukaan tullut ympäri maailmaa. Ekologinen näkökulma kiinnosti paljon ryhmäämme ja siihen syvennytäänkin enemmän Emilian tekstissä
Haastattelun lopuksi Charlie halusi vielä korostaa yhteisön tärkeyttä FabLabeissa ja maker-kulttuurissa ylipäänsä. Hän kertoi, että Aalto-yliopiston FabLab järjestää vapaa-ajan iltamia ja kokoontumisia, jossa yhteisön jäsenet pääsevät keskustelemaan ja jakamaan tietoa, ideoita, innovaatioita toistensa kanssa rennoissa tunnelmissa. Tutustuimme FabLabiin ja sen toimintaan tämän yhteisön ulkopuolelta. Vaikka Aallon FabLabin toiminnassa oli huomattavaa keskeneräisyyttä, sen sisältä välittyi vastaanottavaisuus ja avuliaisuus. Koimme myös antavamme vastavuoroisesti takaisin FabLabin toiminnalle. Charlie kiitti meitä lopuksi hyvistä kysymyksistä, jotka johdattivat hänet jälleen peruskysymysten äärelle ja toi maker-kulttuurin ja kokemuksen avoimesta yhteisöstä lähemmäs meitä. Ulkopuolinen kokemus jakoi ja yhdisti arvokasta tietoa molemmin puolin. Myös Pullo mainitsee gradussaan, että kävijöiden antama palaute on välttämätöntä työtilojen laitteiden ja toiminnan muotoutumisen ja kehittymisen kannalta. (s. 40)
 |
| Charlie ja FabLabin materiaalivarasto |
Tätä blogitekstiä kirjoitaessamme huomasimme, että nettisivuja oli päivitetty: “We're open 10-16 on weekdays for Aalto students and staff.” On harmittavaa, että vapaa vierailu ei ole enää mahdollista FabLabin tiloissa taloudellisen tilanteen takia. Maker-kulttuurin ideologia yhteisöllisyydestä ja avoimesta ongelmanratkaisusta ja toiminnasta melkeinpä vesittyy kokonaan, kun ajavana voimana on raha. Innostus uudesta teknologiasta saa aikaan muitakin innovatiivisia “harrastustiloja”, kuten Kaupunkiverstas, joka saattaa vähentää FabLabin rahoitusta. Niissä ei kuitenkaan ole yhteneväisiä sopimuksia avoimesta lähdekoodista, tuotekehittelystä ja jakamisesta; yhteisöstä joka tukee ja auttaa toisiaan. Mitä maker-kulttuurin arvoista sitten jää jäljelle?
Palataksemme kunnollisuuden käsitteeseen maker-kulttuurin ja FabLab-työtilojen yhteydessä; mielestämme maker-kulttuurin arvot itsessään ohjaavat kunnollisuuteen. Tärkeimpiä arvoja yhteisen toiminnan ja tiedon jakamisen kannalta on avoimuus ja rehellisyys. Tällä hetkellä, tässä taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa kaikkia toivottuja tavoitteita on mahdotonta toteuttaa. Kuitenkin jo pelkkä aktiivinen ja aito pyrkimys ideologisten arvojen toteutumiseen on mielestämme kunnollista toimintaa. Yhteisön tärkeys ja merkitys painottuu vaikeissa tilanteissa. Sen tehtävänä on huolehtia, että avoimuus ja jakamisen ilo säilyvät vahvasti toiminnan perustana.
-Aino & Venla
Lähteet:
Aalto FabLab http://fablab.aalto.fi/site/ (luettu 15.2.2016 ja 25.2.2016)
Anderson, Chris (2012). Makers, the new industrial revolution - kirjaan pohjautuvat videoluennot
-https://youtu.be/1RwQahoJdVs (10.4.2012. Kalifornian yliopisto, Berkeley)
-https://youtu.be/3grzYoJ2oPQ (11.10.2012. Talks at Google-tilaisuus)
Pullo, Heikki. (2015). Tekemisen meininki: suomalainen maker-kulttuuri. Pro gradu–tutkielma, Turun yliopisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti