Pienryhmämme “Päärynät” selvitti erilaisten sertifikaattien standardeja, syntytarinoita, valvontakeinoja ja toimivuutta kunnollisuuden puitteissa niinkuin me sen miellämme. Seuraavassa katsahdamme kriittisesti löydöksiämme.
Postmodernissa ajassa, jossa elämme, hyödynnetään yhä enenevässä määrin maailman luonnonvaroja, joka puolestaan on saanut aikaiseksi vakavia sosiaalisia ja ympäristöllisiä seurauksia. Tämänkaltaisia seurauksia voitaisiin jopa nimittää viheliäisiksi tai pirullisiksi ongelmiksi (ks. Rittel ja Webber, 1973).
Vuonna 1992 Rion huippukokouksessa näitä ns. pirullisia ongelmia ehdotettiin ratkaistaviksi sertifioinnin avulla. Nykyään sertifikaatit antavat kuvan, että tuotteiden taustalla ja teollisuuden aloilla on tehokas, eettisesti ja ekologisesti valveutunut järjestelmä kohtaamassa pirullisia ongelmia, eikä kuluttajan siten tarvitse olla huolissaan. Erilaiset sertifiointi hankkeet ovat lisääntyneet hurjasti viimeisen 20-vuoden aikana. Vuonna 2015 Ecolabel-indeksin julkaiseman listan mukaan maailmassa oli 458 eri sertifiointi-hanketta. Niitä löytyy nykyään lähes kaikilta teollisuuden aloilta aina kahvin tuotannosta öljyteollisuuteen. (Poynton, 2015.)
“It’s easy to be concerned about forest destruction for example, but not many people are interested in the limitations of a certification scheme to fix the problem. If they do take an interest, then cynicism will be their likely reaction, which is as bad as indifference.”
- Scott Poynton, 2015. s.32 Beyond Certification
Erilaiset sertifikaatit ja symbolit sekä mallistojen merkit vaikuttavat kulutus maailmassa ihmisten mielikuviin ja niihin törmääminen kauppojen hyllyillä sekä tuotteiden kyljissä on jo jokapäiväinen osa elämäämme. Yksi ainoa merkki tuotteen kyljessä tulisi olla todistus siitä, että yritys on kunnollinen. Toisaalta on yrityksiä, jotka ovat kehitelleet omat standardinsa ja lisänneet tuotteisiinsa vaikka minkälaisia merkkejä ilman, että heidän toimintaansa oltaisiin millään tavalla edes auditoitu kolmannen ja sitoutumattoman tahon toimesta. Erilaiset eko-, ympäristö- ja eläinmerkit näyttävätkin olevan uusi brändi-ilmiö tuotteiden kyljissä. (ks. Animalia-lehti 3/2009, Sertifikaattien viidakossa.)
Erilaisia sertifiointimerkkejä ruokakaupan tuotteissa.
Sertifiointia tapahtuu suurten alojen sisällä ja se erottelee yhtiöitä myös niihin kenellä on varaa sertifioitua ja niihin kenellä ei ole. Sertifioituminen ja sertifioituihin tuotantoketjuihin liittyminen maksaa yrityksille ja tyypillisesti siihen osallistuu ainoastaan maailman kaikista yrityksistä kärki 10% (Poynton 2015. s.30, 47). Sen mukanaan tuomat maksut kertynevät kuluttajien kontolle. Mielikuva eettisestä ja ekologisesta tuotantoketjusta on kuitenkin luotu ilman varsinaista läpinäkyvyyttä tuotemerkin ja tuotantoketjun osalta. Sertifikaattien standardit eivät vielä takaa toiminnan kunnollisuutta; vain sen, että auditointi päivän koittaessa sertifioitu taho täyttää jonkun toisen agendan mukaan päätetyt laatikot edes rimaa hipoen ja kilpailutettujen tahojen tarkastamina(Poynton, 2015. s.25, 30, 71). Näin ollen korkeat kulut ovat taattuja, mutta sertifioinnista saatavat hyödyt säilyvät yhä epäselvyyden hämärissä ainakin kuluttajilla ja ihmisillä, joita pirulliset ongelmat koskettavat.
Michael Leunigin sarjakuva Scott Poyntonin kirjassa Beyond Certification, joka on ladattavissa täältä
Minkäänlaista kokonaisen teollisuuden alan laajuista syvällistä muutosta sertifiointi ei ole kyennyt saamaan aikaiseksi jo yli 20 vuoden olemassaolonsa ja kehittelynsä aikana. Tämän ajan saatossa kerätyn todistusaineiston pohjalta sertifiointia tulisikin kriittisesti tarkastella. Ongelmat ovat yhä osa todellisuuttamme vaikka sulkisimmekin silmämme. Scott Poynton(2015, s.31-32) on alan kokemustensa ja sertifioinnista oppimansa perusteelta päätynyt johtopäätökseen siitä, että sertifiointi on täysin vastakkainen ratkaisu sille mitä pirullisten ongelmien kohtaamiseksi tarvittaisiin.
Mitä kaikkea sekin jo kertoo meille yhteiskunnastamme, jossa tarvitsemme sertifikaatteja osoittamaan, että yritykset toimivat kunnollisesti noudattaen omia ja kuluttajiensa arvoja? Scott Poynton (2015, S. 25-26) huomauttaa, että sertifiointi-hankkeiden brändääminen viestittää huolestuttavaa kuvaa maailmasta jossa elämme! Ratkaisuksi kaavailtu hanke onkin mennyt muuttumaan ihka omaksi alakseen. Sertifioinnit ovat rakennettu ”ihmisiin ei voi luottaa”- ajatuksen varaan ja sellaisen ajattelun pohjalle on vaikea luoda innovatiivisia ratkaisuja, joilla todelliset sosiaaliset sekä ympäristölliset ongelmat olisivat ratkaistavissa.
“My own analysis is that certification schemes cannot and never will be able to deal with the growing number and diverse array of hugely difficult and extremely complex issues the world faces. In fact, our over-reliance on certification schemes is a big part of the problem. They allow people to make lots of money while smothering the critical analysis, debate and innovation that can lead to a fundamental transformation in how we interact with each other and the natural world.”
- Scott Poynton, 2015. s. 24 Beyond Certification
Mitä jos yritykset todella innovoisivat ratkaisuja ongelmiin sertifikaattihakuisuuden sijaan? He voisivat hyödyntää jo luotuja asiantuntija ja kansalaisjärjestö verkostoja kohdatakseen alojensa pirullisia ongelmia. Ihmisen vaurastuminen ja kehitys voisi olla suuri mahdollisuus myös luonnon hyvinvoinnille ja sen hoitokeinojen sekä ylläpidon kehittämiselle. Mitä kaikkea silläkin rahalla oltaisiin voitu paikallisilla tasoilla saada aikaiseksi, jota sertifiointi -hankkeissa on käytetty ulkopuolisten tahojen auditointi käyntien rahoittamiseen? Viekö ahneus, kyynisyys ja bisnesvainu kuitenkin lopulta voiton ja kulissien ylläpito jatkuu? Olisiko sittenkin jo korkea aika lausua julki arvojamme ja oppia siitä, mitä on kun toimitaan oikein?
Joakim & Jesse
Team Legends
Lähteet:
Poynton, S. 2015. Beyond certification. Dō Sustainability. Oxford, UK
http://www.animalia.fi/animalia-toimii/toimintakohteet/koe-el%C3%A4imet/kosmetiikan-el%C3%A4inkokeet/animalian-kosmetiikkalista/muut-listat Viitattu 10.02.2016
"Mitä kaikkea sekin jo kertoo meille yhteiskunnastamme, jossa tarvitsemme sertifikaatteja osoittamaan, että yritykset toimivat kunnollisesti noudattaen omia ja kuluttajiensa arvoja?"
VastaaPoistaJuurikin näin! Mutta miten yritykset saisivat arvonsa ja toimintansa läpinäkyväksi ilman sertifikaattia? Miten voimme luottaa siihen, että yritys on rehellinen toimissaan? Mikä on tarpeeksi luotettava osoitus siitä, jos emme voi luottaa sertifikaattienkaan kunnollisuuteen.